Sukellusta Utilalla vol 2.

Lisaa sukellus- ja erityisesti ruokailutarinoita Utilalta ja Jewel Cayelta siis.
Meilla oli iso, ihana keittio, jota kaytimme tehokaasti hyodyksemme, kuten myos loistavan leipomon tarjoiluja (foccacioita, kanelipullia, porkkanasampyloita..). Teimme yosukelluksen jalkeen kunnon piknikmeiningit terassillemme, perunaa ja papumossoa ja salaattia. Meilla oli vapaapaiva sukelluksesta lauantaina, joten teimme myos pienet rommidrinksut siina auringonlaskua katsellessa. Lahdimme hauskojen hostelliystaviemme kanssa bar in the bushiin, jossa oli kunnon reggaeton-meno paalla. Argentiinalainen ja El Salvadorilainen opettivat meille muuveja, ja myos sukelluskasimerkit paatyivat osaksi tanssia. Hauskaa oli.

Lauantaina nukuimme myohaan, soimme aamupalaa ja painuimme polskimaan juuri sopivan viileaan veteen. Varmaan tunti pulikoitiin yhteensa, se teki kylla hyvaa. Talloin saat viela suosivat ja aurinkokaveri paistoi taysilla, mutta taman jalkeen alkoi pitka sade. Illalla kavimme popsimassa hullut jaateloannokset lahiravintolassa, oli niin iso bananasplit, etta Mikakaan ei yksin jaksanut syoda.

Sunnuntaiaamuna herattiin taas kuuden pintaan ja seitsemalta pistettiin kamat kasaan ja lahdettiin sukeltamaan. Tama oli janna sukellus, koska lahdimme saaren pohjoispuolelle, jonne ei aina paase, koska merenkaynti on siella niin kovaa. Saan jumalat olivat kuitenkin viela puolellamme ja sinne siis menimme. Oli kylla niin isot aallot, etta vahan jannitti ja myos nakyvyys oli aika huono. Tama oli myos siita kiva sukellus, koska olimme kaikki kimpassa samalla sukelluksella ensimmaista kertaa! Etsimme valashaita, joiden sesonki alkoi olla kasilla, mutta emme niita loytaneet. Harmi. Nahtiin tosin iso taplakotkarausku! Se tonki pohjaa etsien ruokaa. Hassu kaveri.

Sukelluksen jalkeen ei tehty mitaan, oli tylsaa ja satoi. Viidelta kaytiin treffaamassa Jonathan saadaksemme sukelluslokikirjaan nimmarit ja muut tiedot ja jamahdettiin hengailemaan dive shopille. Jostain syysta meita kovasti Utilalla laulatti, joten laulaa luritimme taasen kaikkia suomalaisia ja englanninkielisiakin biiseja mita nyt vaan mieleen muistui. Hostelliystavamme, kaiken todennakoisyytta vastaan, olivat oikeasti kovin viehattyneita lauleskelustamme, ja maineemme kiiri aina diveshopin tyontekijoiden korviin :) Kuulemma 90-luvun surkeat yhden-hitin-ihmeet olivat erityisesi toivottuja. Outoa, sanon mina. Kuitenkin, kaytiin viela viereisessa raflassa syomassa kala- ja kanaburgereita ja mentiin nukkumaan ajoissa.

Maanantai vasta tylsa olikin, ei sukellusta eika aurinkoa. Loobailtiin riippumatossa ja syotiin, siinahan se suunnilleen olikin. Silja oli jo niin kyllastynyt, etta oli valmis lahtemaan heti tiistaina La Ceibaan koskimelomaan, mutta koska Siljan synttarit olivat keskiviikkona ja perjantaina han lahtisi kotiin, emme halunneet, etta Silja lahtee yksin. Paatimme siis, etta vaihtaisimme hieman maisemaa, joten otimme yhteytta Captain Morganin diveshoppiin. Heidan sukelluksensa tehdaan pienelta Jewel Caye-saarelta, jonka ihan vieressa on koralliriutta, joten myos snorkkelointi oli aika hyvaa siella. Ostimme kaksi fun divea minulle, Mikalle ja Johannalle, Silja ja Laura paattivat snorklailla. Maanantai kuitenkin vietettiin viela Utilalla ja ilta menikin sitten mukavasti, koska paatimme pitaa international food dayn. Kanadalainen Sarah oli vastuullinen salaatista, meidan viiden suomalaisporukalle kuului paaruoka (valkosipulikermaperunoita ja marinoituja kasvisvartaita) ja saksalaisen Nora valmisti pannukakkuja kanelisokerirusina-sekoituksella. Noran pannukakuista tuli kylla pelkkaa murutaikinaa, koska pannut eivat oikein sopineet paistamiseen, mutta hyvaa sekin oli :D Oli niin maittava ateria, etta ja viela kynttilan valossa (ei ollut valoja terassilla)!

Ainiin, tahan valiin uutisia Pacaya tulivuorelta! Tapasimme vanhan tutun, englantilaisen kundin, jonka nimea en muista (hyva tuttu siis), Utilalla. Tama oli kiivennyt Pacayalle vain parisen paivaa meidan jalkeemme. Koko ryhman oltua laavavirran vieressa vuorella, oli yhtakkia ylhaalta alkanut valua laavavyoryma kohti heita. Opas oli huutanut, etta "Run RUN!!" ja jengi oli lahtenyt juoksemaan alas teravia ja pettavia laavakivia. Kukaan ei kuollut, mutta 18 tikkia oli joku saanut, englantilainen kaveri oli rikkonut polvensa ja jonkun repusta oli tullut lapi hohkaava laavakivi. Etta sellasta sitten.

Painuttiin aamulla Captain Morganin kanssa Jewel Cayelle. Se oli hassu, aivan tayteen rakennettu pieni saari, jossa meni yksi tie, noin 500 metria pitka ehka! Kukaan ei ollut kertonut Kayla-hotellille, etta olimme tulossa, joten se oli taynna. Mutta ehka se oli onni onnettomuudessa, koska mina ja Mika saimme oman huoneen alyttoman kokoisella sangylla (oli ehka hienoin huone koko reissulla!) ja Laura sai oman huoneen samanlaisella kingsizepedilla. Johanna ja Silja niin ikaan. Kavimme snorkkeloimassa Mikan ja Johannan kanssa ja nahtiin kylla ihan hienoja juttuja, spotted drumfish (http://en.wikipedia.org/wiki/Drum_fish) ja porcupinefish (http://en.wikipedia.org/wiki/Porcupine_fish). Harmi vaan, etta kaikki muovipussit ja roskat olivat ajautuneet koralliriutan ylle.

Taas alkoi sataa, joten rantauduimme Harbour Cafeeseen syomaan pahoja kalapurilaisia ja haaleaa kahvia. Silja, Johanna ja Laura menivat hengailemaan huoneisiinsa, joten mina ja Mika vaansimme Siljalle synttarikakun yllatyksena ja illalla laulettiin sitten hyvaa syntymapaivaa ja istuttiin iltaa Kaylan terdella vihlovan jenkin, hauskan norjalaisen ja mitaansanomattoman kanadalaisen kanssa. Ei mitaan erityisen mainittavaa, paitsi etta jenkki oli kylla oikeasti ihan uskomattoman arsyttava. Siljan synttarit olivat oikeasti vasta seuraavana paivana, mutta koska Lauralla oli viela kaksi fundivea jaljella, piti hanen lahtea takaisin Utilalle keskiviikkona, jotta ehtisi torstain aamusukelluksiin.

Aamulla aikaisin lahdettiin Mikan ja Johannan kanssa sukeltamaan fundivemme. Kamat olivat vanhoja ja surkeita, mutta toimivat onneksi kuitenkin. Satoi ja oli kylmaa. Botski oli taynna porukkaa, mutta ryhmamme oli pieni, vain mina, Mika ja Johanna ja kaksi torpedoa (selitan myohemmin) ja kaksi ohjaajaa. Ensimmainen sukellus oli kiva, nahtiin todella iso Grouper fish (http://en.wikipedia.org/wiki/Grouper) ja lisaa edella mainittuja drumfisheja. Nahtiin myos erakkorapu, joka putsasi itselleen uutta kuorta, kampela ja lesser electric ray (http://www.flmnh.ufl.edu/fish/gallery/descript/lesserelectricray/lesserelectricray.html). Mika naki myos barracudan! Toinen sukellus oli hieman tylsempi, ei loydetty merihevosia vaikka kuinka etsittiin. Iso toadfish tosin piileskeli kolossaan, se oli aika hieno! Torpedot eli kaksi jabaa, olivat todella arsyttavia sukelluskavereita. He sinkoilivat ympari ampari, naaman edesta, alta, paalta ja aina niin, etta itse meinasi vetaa vetta henkeen kun torpedojen rapylat hipoivat kasvoja. Heille oli myos hyvin vaikea kasittaa syvyyksia (AINA liian syvalla) ja sita, etta ohjaajan pitaa tietaa mm. hapen maara aina valilla. Huh.

Paivalla syotiin grillattua kalaa, riisia, raneja ja salaattia, jossa oli niin paljon majoneesia, ettei sita voi ehka sanoa enaa salaatiksi. Laura lahti Utilalle viiden pintaan illalla, Silja paatti lahtea kajakoimaan viereiselle water cayelle katsomaan auringonlaskua. Taman jalkeen menimme syomaan synttarihummerit samaiseen ravintolaan, jossa kavimme paivalla, mutta se oli kylla jotain huijaushummeria. Luulen, etta mossossa oli todella vahan oikeeta kamaa ja vain peruskalaa sekoitettuna siihen.

Hengailimme Kaylalla illalla. Nick, divemasterimme paivalta, bongasi taskulampulla laiturilta mustekalan! Se tuli ihan laiturin betoniosalle, veden pinnalle ylapuolelle asti! Nick ja Mika yrittivat pyydystaa rapuja syoteiksi, mutta tama ei oikein onnistunut. Nahtiin myos kalmareita, jotka pyydystelivat pienia kaloja ruoakseen ja nukkuva papukaijakala.

Aamulla lahdettiin takaisin Utilalle ja kuulimme, etta aamusukellus oli peruttu eli Lauran pitaa siis tulla joku paiva takaisin Utilalle tekemaan kaksi jaljelle jaanytta fundivea. Jatimme Johannan tekemaan rescue diver- kurssia saarelle ja jatkettiin matkaa kohti San Pedro Sulaa ja El Salvadoria. Tasta epaonnisesta matkasta lisaa myohemmin.

Kiitos Markku kun laitoit noita kalojen nimia! Ja kiva, etta sait noista linkeista jotain irti, varmaan aika triviaa monille vain. Lissu, kiva kun kommentoit monta kertaa, mutta ymmarsin kylla ekallakin kerralla hehhe.



RAPU. Kaveli mun jalkojen paalta ja meinasin saikahtaa kuoliaaksi.



International food day




Nora, Laura, mina, Mika, Sarah ja Johanna



Ooteltiin Mr. Donaldia lahtevaksi Jewel Cayelle



Iso pelikaani



Tytot hammokissa Jewel Cayella



Botskilla



Hurja Octopus



Siina se vaan hengaili ja vaihteli varejaan!



Odoteltiin Mr. Donaldia lahtevaksi Utilalle