Vasta poissa olen viimein perillä: San Juan del Sur ja Tyynivaltameri

Ometepelta painuttiin sitten San Juan del Suriin eli Tyynenmeren puolelle surffi- ja bailukaupunkiin. Paastiin kivaan (tosin saantoja taynna olevaan hostelliin), Casa Oroon, jossa oli keittio eli saastettiin taas rahaa kokkailemalla itse. Ensimmainen ilta meni nukkuessa, Mika taisi simahtaa jo kahdeksalta.

Yolla tuuli niin paljon, etta luulin hurrikaanin iskeneen.

Aamulla lahdettiin Tyynenmeren rannalle, jossa ei oltukaan talla reissulla viela oltu. Se oli kaunis ja autio paikka, ei siis punaisia britti- tai jenkkituristeja hankkimassa ihosyopaa :) Joitain surffareita nakyi vedessa, mutta oikeanlaisia aaltoja ei surffaamiseen ollut. Ranta tai oikeastaan rannat olivat hauskoja, silla niita erotti jyrkat kiviseinamat ja laakeat kallioalueet naiden alla, eli ensimmaiselta rannalta ei edes nakynyt toiselle. Parkkeerasimme itsemme puun alle varjoon tokalle rannalle, lueskelimme kirjojamme ja kavimme uimassa. Vesi oli jaatavan kylmaa, aallot olivat yllattavan jytyja, joten kauhean kauaa ei siella pystynyt polskimaan. Hiekkaa oli taas silmissa, nenassa, suussa, korvissa ja erityisesti paanahassa. Miellyttavaa. Olimme suunnitelleet surffaavamme taalla Costa Rican sijaan, silla Nicaragua on huomattavasti halvempi, mutta kovan tuulen ja veden kylmyyden takia luovuimme ajatuksesta.

Tutustuimme hostelliporukkaamme paivalla ja kuulimme legendaa, etta kaupungissa on kaksi suomalaista kundia! Itseasiassa totuus oli, etta heita oli ainakin kolme (Mikan lisaksi siis), silla tormasimme kadulla Jarkkoon, johon tutustuimme ensimmaista kertaa Meksikon Tulumissa. Jarkko oli ostanut moottoripyoran Meksikosta ja ajeli nyt silla ympari Keski-Amerikkaa. Itse olimme matkalla sirkukseen. Joku kertoi, etta siella oli kaapioita ja strutseja, tama riitti vakuuttamaan meidat. Kun ehdimme paikalle, oli esitys jo alkanut, mutta saimme halvemmat liput naytoksen loppuosaan. Oli se aika karua katsottavaa. Trapetsitar teki kaksi temppua, kummatkin aika helpon oloisia. Jongloori oli ihan kiva, mutta ei mitaan ihmeellista ja nuorallatanssija, vaikkakin lupaava nuori lahjakkuus, ei ihan viela haldannut koko hommaa. Trapetsinumeron jalkeen lavalle astelivat tiikeri ja Nalle Puh pukuihin sonnistautuneet kaverit, jotka tanssivat kolmisen minuuttia ja lahtivat pois. ?????. Taman jalkeen lapsiyleison "mieliksi" eksoottinen tanssija (tai paljon ei puuttunut) ketkutti peppuaan huonon musiikin soidessa. Kauhistuttavinta oli kylla kun kolme strutsia talutettiin sisaan. Aivan lavan vieressa oli pienia lapsia, eika strutseja ollut sidottu mihinkaan. Yksi itseasiassa paasikin hetkeksi karkuun taluttajaltaan ja rynnisti suoraan kohti yleisoa, se saatiin kuitenkin kiinni ennen vahinkoja. Sitten oli leijonan vuoro. Selkeasti vahvasti doupattu nuori leijona pistettiin hyppimaan renkaiden lapi, joista se juuri ja juuri selvisi. Ei ollut kaunista katsottavaa. Onneksi loppupiristyksena teletappien LaaLaa ja Tiivitaavi hyppasivat lavalle (????) :D Tiivitaavi ei nahnyt mitaan paahineensa alta ja lapset jonottivat kasi ojossa sokkona tanssivan teletapin edessa. Nauratti. Myos yksi surkuhupaisa kaapioklovni palloili ympari sirkustelttaa myyden jotain arpajaiskuponkeja. Otin kuvan ja siita nakee kuinka paljon voi tyotaan vihata.

Sirkuksen jalkeen mentiin baariin etsimaan naita kuuluisia suomalaisia ja loydettiinkin Jouko ja Juha! Baarissa soi huono musiikki aina siihen saakka kun teemabiisimme reggaetonia alkoi soimaan, sitten oli hauskaa. Kavimme myos biitsilla palloilemassa suuripaisen hostellijoukon kanssa, kaiken kaikkiaan mukava ilta.

Seuraavana paivana ei tehty paljon mitaan paitsi kyllastyttiin. Laura kavi biitsilla.

Sita seuraavana paivana lahdettiin pois Costa Ricaan!

Laitoin loput kuvat Pacayalta ja kuvia myos kahteen seuraavaan tekstiin. Etta siitas saatte.