Maailman suurin buddhapatsas ja Emei vuoren huiputus

Herasimme maanantai-aamuna seitsemalta ja pistimme kamat kasaan. Seikkailuhan siita tuli kun yritimme bussilla etsia oikeaa linja-autoasemaa, ensin paattarille, sitten takaisin pain vain huomataksemme menneemme taas ohi. Kavelimme lopulta perille. Liput Leshaniin olivat 43 rmb (4,3e) ja matka kesti parisen tuntia. Giant Buddhan etsiminenkin meni sompailuksi, mutta eipa siina mitaan. Liput olivat naurettavan hintaiset: 12e ilman opiskelijakorttia, jota Samulilla ei ollut. Paatimme kuitenkin kikkailla hieman ja onneksemme lipunmyyja ei ollut ihan siita kirkkaimmasta paasta ja ajokortti kelpasi siis mainiosti opiskelijakortista.

Itse nahtavyys oli ihan kiva. Tai siis, etta olihan se iso ja niin edespain mutta...itse ymparisto oli kovin mukava, metsaa ja kauniita temppeleita. Kavimme ulkoportin vieressa olevassa ravintolassa syomassa, josta saimme viela hankittua suoran kyydin Emeille.

Koska koko paiva oli mennyt enemman tai vahemman eksyksissa, ei ollut epailystakaan etteiko se sellaisena myos jatkuisi. Emei on suuri vuori, jonne on, no ainakin 3 sisaanpaasya ja useampia reitteja ylos. Buddhalaisten pyha vuori sisaltaa runsaasti temppeleita, metsaa ja portaita. Korkein huippu on 3099 metrissa. Olimme valinneet reitin, joka kulki Wanningin temppelin kautta aina Elephant bathing poolille, josta ylos 3077 metriin Golden Summitille. Olimme ensimmaisen sisaankaynnin, Baoguon vieressa, ilman kunnon karttaa ja suurempaa havaintoakaan vuoren oikeasta koosta. Meidan piti paasta kauimmaiselle portille Wanningiin,joka omaamassamme kartassa vaikutti olevan melko lahella. Toisin kuitenkin oli ja noin 2 kilometrin kavelyn jalkeen meita neuvottiin hyppaamaan taksiin, silla matka tulisi olemaan noin kymmenen kertaa pidempi. Nain teimme, ja huh,olisimme kavellen olleet perilla ehka vasta keskella yota.

Olimme entrance gatella 19.00 ja kauhuksemme huomasimme lipunmyynnin olevan kiinni. Se kuitenkin avattiin vain ihan meita varten. Lahdimme talsimaan metsan lapi kohti Wanningin temppelia ja noin 1 1/2h kavelyn jalkeen se tulikin vastaan, onneksi, silla pimea laskeutui. Nukuimme lahella olevassa majatalossa, josta sai myos ruokaa ja kaljaa. Olipa paiva.

Vaan olipa toinenkin. Herasimme kello 6 ja lahdimme seitsemalta kavelemaan. Ilma oli viilea, mika oli ihanaa, silla siitakin huolimatta hiki virtasi ja naamaa punotti. Portaita, portaita ja portaita, temppeli ja portaita. Kipusimme ylospain ja ylospain yha jyrkempia ja tuskaisempia nousuja. Ymparisto oli mahtava: metsaa, elaimia ja vuoria. Pidimme useita pienia levahdystaukoja. Yhdella tallaisella, jyrkan nousun jalkeen, huomasimme yhtakkia kuinka pieni kiinalainen poika ja hanen isansa juoksivat vastakkaisesta suunnasta. "Monkeys, monkeys!!". Kikatimme katketaksemme, silla ajatus oli niin huvittava, mutta nauru muuttui nopeasti hysteeriseksi hengenhaukkomiseksi, kun iso apina kaveli taukopaikallemme. Lissu pomppasi pystyyn ja hanen makuupussinsa jai siihen. Apina pallotteli silla hetken kunnes jatti sen rauhaan. Nappasimme pussin mukaamme ja lahdimme kavelemaan eteenpain, jossa olikin sitten loput laumasta. Apinoista on monia varoituksia, silla ne ovat kovia napistelemaan tavaroita. Eras emoapina, vauva sylissaan, naytti yhtakkia hampaansa ja tarrasi olkalaukkuuni. Repaisin laukun pois ja jatkoimme vilkkaasti matkaa.

Nousua, nousua, nousua. Klo 17.00 aloimme olla jo aivan poikki, mutta viela oli jatkettava Elephant Bathing poolille saakka, jotta nakisimme auringonnousun seuraavana paivana. Paasimme vihdoin perille kellon nayttaessa 18.00 eli olimme kiivenneet kokonaiset 11 tuntia. Nalkaisina, viluisina ja taysin vasahtaneina menetimme hermomme liian innokkaaseen huoneen tarjoajaan. Ennen kuin saimme ruokaa emme suostuneet tekemaan minkaan nakoisia paatoksia. Lopulta saimme hyvan huoneen 15 eurolla ja vatsammekin tayteen.

Aamulla neljalta heratys, lahto kohti Jieyin Hallia, josta ottaisimme ensimmaisen cable carin ylos Golden Summitille. Metsa oli pilkkopimea, ainut valo tuli Samulin videokamerasta, vaikka onneksi lyhdyt syttyivat ymparillamme pian kellon lyodessa viisi. Ostimme liput hissiin ja ylos ehtiminen auringonnousuksi muodostuikin varsinaiseksi taisteluksi. Tuli aivan Stockmannin hullut paivat mieleen. Paasimme kuitenkin ensimmaisten joukossa hissiin ja kavelimme ylos Golden Summitille viimeisilla voimillamme. Aurinko alkoi juuri nousta, hitaasti, mutta varmasti, kuten mekin ylos Emei Shania. Koko horisontti oli valaistunut ja alla olevat vuoren huiput olivat vellovan pilvimeren peitossa, vain osa nakyin hamarina silhuetteina. Yhtakkia kirkas punainen pallo nousi pilvien keskelta saaden suurimman osan katsojista hurraamaan. Naureskellen katsoimme auringon ilmestymista taivaalle. Mahtavaa!Edellisen paivan karsimykset oli kuitattu ja olo oli voittamaton.

Alaspaasy muodostuikin hieman hankalaksi, koska jostain syysta bussit eivat suostuneet ottamaan meita kyytiin. Portaita, portaita ja pohkeet todella tunsivat ne. Otimme bussin alas Elephant Bathing poolilta ja vasyneina nukahdimme. Myos matka Chengduun meni unten mailla. Dave's Oasis oli ensimmainen kohteemme, jossa juhlistimme urakkaamme hyvalla ruoalla ja useilla juomilla.

Myohemmin lisaa muun muassa pandoista, jee! Ai niin, Johkulle hyvat syntymapaiva, Onneksi olkoon!Taalla kiinassa on kato sellanen tapa, etta onnitellaan vasta niinku viikon paasta ;) Kuvia ja kuvateksteja laittelen, kohta nahdaan onnistuuko.

edit. oho, olinpa mokaillut. noh toivottavasti noi kuvatekstit nakyy teille normisti, taalla ei. Juup osa tekstista oli tullut kahdesti...argh. Kummallisia kommentteja, kiitos :)

Lisbe ja nakyma Leshanin ylle


Giant Buddhan puistossa


Itse Buddha


Mt. Emei


Valmiita kiipeamaan.


Portaita


Karttaa tutkimassa


Nasty Monkeys


Taysin pilvessa


Kipuamista


Mitka maisemat


Vuoren valista


Valikevennys: Chinglish


Aurinko nousee


Alla pelkkaa pilvimerta


Sieltahan se sitten nousi


Onnellinen huiputtaja


Hyppykuva vol. 3


Taustalla lumihuippuiset vuoret

Chengdu

Peking oli siis koettu ja nahty ja matkamme otti uuden suunnan kohti lounaista Kiinaa Chengduun. Pekingin west railwaystation oli melkonen pytinki turvatarkastuksineen ja suurine ihmismassoineen. Oli mukava paasta eteenpain, kohti uutta taas. Monet pitavat tahtiamme huimana, mutta mina ja onneksi myos Lissu ja Samuli, olemme valmiita aina lahtemaan uudestaan.Ehkapa ensimmaisen viikon junailusta jai liikkuminen veriin.

No joo, pidan junassa matkustamisesta, mutta ensimmainen puolituntinen taynna kiinalaisia olevassa platskartnyi tyyppisessa vaunussa, jossa soivat kiinalaiset "unohdetut ikivihreat" tauotta toivat mojovat itkuiset naurut. Tassa siis taman vuoden juhannus. jeah. Avasimme lampimat kaljamme ja alistuimme kohtaloomme. Viela lisabonuksena, viereisessa sangyssani asui vaihteeksi vanha, oriseva, itsekseen jutusteleva, vaivainen pappa. Talla kertaa tosin kiinalainen. Musiikki taysille,jotta saisi unen silmaan,mutta ohina jatkui taukoamatta koko yon. Herasin kolmelta ja kirosin papparaisen alimpaan helvettiin. Vessassa kaynnin jalkeen kirosin kaikki kiinalaiset alimpaan helvettiin: vessat olivat aivan taynna ulostetta ja erinaisia miehisia eritteita, joista ei sen enempaa. Loppuyo meni kirjaa lukien vaunujen valisessa valaistussa kohdassa.

Seuraavana paivana saimme kuitenkin iloisia uutisia: olisimmekin perilla jo seitsemalta, junamatkan kestaen 27h 32h sijaan. Saimme myos kiinalaisen ystavan, YingYing Wun (tms?), joka opetti muun muassa oikean asennon pitaa syomapuikkoja.

Saavuimme Chengduun ja olo oli ihana. Kaunis kaupunki avautui edessamme ja ennen kaikkea, naimme ensimmaista kertaa Kiinan sinisen taivaan!!Loysimme Mix hostellin heti ensimmaisten joen varrella nautittujen neuvoa-antavien jalkeen, mutta epaonneksemme (tai niin me luulimme) ei hostellissa ollut tilaa. Ystavalliset tyontekijat ohjasivat meidat kuitenkin viereiseen oikeaan HOTELLIIN!!160 rmb(16e)/yo/huone eli abouttiarallaa saman hintainen kuin hostellimme pekingissa. Tv, kiiltavaa tummaa puuta, design WC, jossa marmoria ja ilmaisia pikkupakkauksia shampoota ja saippuaa. Tuntui jotenkin rikolliselta tulla rinkkojen kanssa, likaisena niinkin puhtaseen ja kauniiseen huoneeseen.

Kavimme joen varrella olevassa ravintolassa , jossa esilla oli kaikkea siankarsista tunnistamatta jaaneisiin kasvissekoituksiin. Tuntuu, etta olemme myos aina (ja siis varmasti olemmekin) yleinen naurun ja kummastuksen kohde. Nelja kertaa ovat paikalliset pyytaneet meita kuviimme kanssaan ja aina kikatuksen saestamana. Kielimuuri on myos hyvin ilmeinen, mita ikina kysytkin, voit kysya saman suoraan suomeksi koska kiinalaiset eivat ymmarra kuitenkaan. Kiinalaiset myos kovasti kuvittelevat, etta toistamalla sanaa tarpeeksi kauan, ymmartaisimme sen.

Seuraavana paivana paasimme itse hostelliin, joka on todella idyllinen ja mukava ulkopatioineen ja sisapihoineen. Aloimme suunnitelemaan tulevan paivan Emei vuoren huiputusta, seka maailman suurimman buddha patsaan tsekkaamista. Myohemmin vuokrasimme pyorat ja lahdimme ajelemaan Chengdun hieman kaoottiseen, mutta pyorailijaystavalliseen keskustaan. Etsimme kasiimme Dave's Oasis nimisen pubiravintolan, joka osoittautui loistavaksi lankkariruoka ja illanvietto paikaksi.

Huomenna lisaa Emein valloituksesta ja kuvia ja muuta toivottavasti. Taalla alkoi kaatosade, ihanaa!


Uusi kiinalainen ystavamme


Hotelli


Hostellin aula

Pekingin viimeiset palat

Sitten Kiinan hienon muurin ei ole tullut kirjoiteltua, mutta nyt oli aika silla huomenna lahdemme kohti Emei Shan vuorta,jossa vietamme noin parisen paivaa.

Pekingista siis: Tana ihanaisen vasyneena paivana muurin vaelluksen jalkeen hengailimme hostellilla ja joimme kaljaa tyytyvaisina. Itse olin kuitenkin kovin vasynyt ja olinkin jo paattanyt lahtea nukkumaan clubille menon sijaan. Toisin kuitenkin kavi, mika osoittautui suurimmaksi virheeksi koko matkan aikana. Meita lahti iso koori, niin ruotsalaisia, kuin ranskalaisia ja tietysti me suomalaiset. Perille paasy oli luultua vaikeampaa, silla taksikuskeilla ei ollut juuri hajuakaan minne halusimme menna. Loysimme sitten erinaisten mutkien kautta banana clubin, jonne olikin tarkoitus. Aivan maailman kamalin paikka mihin olen ikina itseni laittanut. Supernightclub esitanssijoineen, turvatarkastuksineen ja pauhaavine musiikkeineen. Jyske oli niin kova, etta olin varma saavani rytmihairioita (lopulta kuitenkin vain tappavan paansaryn). Paasin onnekseni nopeasti pois nukkumaan hostellin huomiin.

Keskiviikko oli Visan ja Juhon viimeinen paiva reissussa, joten shoppausta oli tehtava. Ensin kuitenkin yritimme vaihtaa viimeiset Mongolian tugrukit pois, joka osoittautui mahdottomaksi (Random bank: "ei, me emme vaihda, mutta Bank of China vaihtaa" Bank of China: "ei me emme vaihda, ei ole vaihtokurssia, kukaan Kiinassa ei vaihda Mongolian rahaa"). Illalla lahdimme Silkkimarketille, joka muistutti kovasti Ulan Batorin black markettia (tosin ilman kivitysta). Tuhottomasti halpaa "aitoa" tavaraa, ihan mita vain. Ostinkin sitten maailman mageimmat aurinkolasit ja kuulokkeet mp3-soittimeen. Ah ja kavimme myos paikallisessa subway-ravintolassa. Ne ei osannu mitaan. Ei kylla tullut ikava toihinkaan tosin :)

Torstaina aamulla lahtivat Juho ja Visa kohti kotosuomea ja me pidimme totaalisen hengauspaivan tehden ei-mitaan ja valmistauduimme seuraavan paivan lahtoon kohti Chengdua. Se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

Piti kirjottaa lisaa, mutta on nukkumaan meno aika. Kuvia laitan laitan lisaa myos vanhoihin teksteihin ja kirjoittelen taas piakkoin, ehka :) Kiitokset kaikille kommentoineille!!Lisaa vaan lisaa kiitos :) on kiva kuuulla teista!!Ja Tome, it's all good :)


Iltaa istumassa


Kaljaa tytoille


Bonuskiinalainen ja Visa


Trumpetin soitto kielletty, eika autojakaan saa rajaytella.


Kotikatu

Kuvia

Lisailin kuvia ja sellaista, enjoy.

Katkerat jaahyvaiset ja kohti Pekingia

Lahdimme siis viime lauantaina 16.6 kohti Pekingia kello 8.05. Oli aika sanoa hyvastit niin Ulan Batorille kuin rakkaalle Chrisillekin. Chris oli todella suuri osa koko reissua ja teki Mongoliasta niin hienon kuin se vain onkin. Teki kipeaa lahtea, mutta ehkapa uudet seikkailut parantavat haavat. Itkuisin silmin ajoimme kohti juna-asemaa ja varustauduimme lahtoon. Tamapa ei tietenkaan alkanut kovin vahvasti Liisan joutuessa eri hyttiin. Samulin ja mun hytissa asui ehka jarkyttavin ihminen keta olen koskaan joutunut tapaamaan: vanha jenkkipappa, jonka asenne kaikkeen oli aivan uskomaton. Pyysimme kauniisti, jos hanen olisi mahdollista vaihtaa paikkaa Lissun kanssa ja vastaus oli enemman kuin tympea. Puhina ja ohina ja yksinpuhelut jatkuivat koko 30 tuntisen matkan, eika hetkenkaan rauhaa hytissa saanut. Tapasimme onneksi kaksi mukavaa suomalaista kundia: Juhon ja Visan, joilla maaranpaana oli myos Peking. Hostellisuunnitelma oli myos sama ja yhdessa etsimmekin sunnuntai aamuna tieta kohti Leo Hostellia. Parit etappikaljat (suuntaa-antavat) ja perille paasimmekin odotettua helpommin. Ilma oli kuuma ja raskas. Pekingissa on vaikea hengittaa kaikista pakokaasuista ja muusta saasteesta johtuen, mika vie viehatysta myos kaupungin kauneudesta: eteenpain ei nae edes kahta kilometria.

Leo hostel onkin sitten piristys, silla tyontekijat ovat mukavia, paikka kaunis ja vieressa elavainen kauppakatu pienine kojuineen. (yo/dormi/5e). Lahdimme kaikki viisi illalla kavelylle ja etsimaan ruokapaikkaa. Loysimme yhden mukavanoloisen ravintolan, jossa toki ei tietenkaan ollut englanninkielista menua, mutta kuvien avulla onnistui tilaaminenkin. Harmi vain, etta oma loppuyoni meni vatsanvaanteiden parissa hostellin aulassa istuen ja kiroillen, kun en kehdannut kamppakavereita herattaa. No olihan sen joskus tultava tamankin ja ihmeekseni kesti nainkin kauan kuin pari viikkoa :) Seuraavana paivana olo oli jo parempi ja lahdimme kaymaan Forbidden cityssa. Hinta oli melko kova, kuutisen euroa ja itse olin ainakin melkein jattamassa koko visiittia, mutta olihan tuo niin kuuluisa kielletty kaupunki kuitenkin nahtava. Kavelimme sisaan ja heti ensimmainen rakennus oli rakennustelineiden peittama. Loistavaa. Kavelimme eteenpain tutkien nayttelyita ja muita, mutta henkilokohtaisesti en pitanyt turistien ruuhkauttamasta, saasteiden ja rakennustoiden peittamasta temppelirykelmasta.

Illalla ohjelma tosin parani kuin lahdimme katsomaan akrobaattiesitysta teatterille. Nuoret tytot ja pojat tekivat mita uskomattomampia temppuja ja show oli todella onnistunut!!Mieli piristyi ja lahdimme tutkiskelemaan kaupunkia lisaa. Pikkukojut, haisevat kapeat muurien ymparoimat kujat ja innokkaasti palyilevat ihmiset toivat tunnelmaa jostain uudesta ja eksoottisesta mita ei viela talla reissulla oltukaan oikein koettu. Huonotkin puolet ja epamiellyttavat asiat tuovat sen lisamausteen paikalle, jota ehka ilma naita, ei edes kokisi elamykseksi.

Aamulla aikaisin oli lahto kohti Kiinan muuria. Ajoimme ruuhkaisia teita kolmisen tuntia tullen vuorten valiseen laaksoon, johon vei vain pienen pieni tie. Tama muurin patka, mita siis lahdimme tavoittelemaan oli hyvin vahan tunnettu emmeka nahneetkaan yhtaan muita turisteja kuin oman joukkomme. Tielta katsottuna naytti muuri olevan kovin korkealla, vuoren harjanteella ja pohdinkin hiljaa mielessani, etta mitenhan ihmeessa tuonne paasemme. Pieni polku kuitenkin vei tietamme ylospain ja kuumahan siina kiivetessa tuli. Noin puolen tunnin nousun jalkeen paasimme vihdoin muurin harjalle ja upeahan se oli. Patka jonka kuljimme, ei ollut restauroitu, minka ainakin itse koin hyvin mukavaksi. Jyrkkia nousuja ja laskuja, vartiotorneja ja vuoria oli edessa, vaikkakaan niita ei niinkaan kovin nakynyt: ilma oli vuorillakin niin saasteista (ja ehka osaksi sumuista), etta nakyvyys ei ollut kovinkaan huippu. Harmi sinansa, mutta kylla kokemus oli silti loistava. Parin tunnin vaelluksen jalkeen lahdimme polkua pitkin alas kylaan, jossa meille tarjottiin loistava ruoka. Nalka olikin kylla sen mukainen. Takaisin tulo matka meni uinaillessa :)

Kuvia laitan lisaa varmaankin Kiinan jalkeen, silla en saa blogia nakymaan Kiinassa olevien internet estojen takia :( kokeilen viela myohemmin, mutta nyt olen liian vasynyt. Myos pyydan anteeksi kamalan rumaa layouttia, sille olen myos tekemassa myohemmin jotain :) Yritamme saada perjantaiksi siis liput kohti Chengdua, mutta ehkapa kirjoittelen viela ennen sita!!Heippinen hei, Peking kuittaa.


Join suruuni


Forbidden city


Raitista ilmaa!


The Great Wall


Visa, Samuli, Juho ja Lisukka


Kiinan muurin valloittajat

Mongolian maisemissa

Onpas taas kulunut hetki kun viimeksi oon tanne paassyt kirjottelemaan. Ja niin paljon onkin sanottavaa taas, harmi vaan, etta ihanan ruokailun jalkeen tekisi mieli vaan ottaa nokoset. Mutta kirjoitellaan nyt kuitenkin ensin.
Eli, paasimme siis Ulan Batoriin suuremmitta kommelluksitta, junassa Irkutskista tavattiin mukavia ihmisia, niin Hollannista kuin Sveitsistakin. Tietysti lipuissa, jotka ostettiin Moskovasta, oli jotain haikkaa, eli toisin sanoen Liisa ja Samuli majoitettiin kokonaan eri vaunuun (jossa kaikki nama uudet tuttavammekin asuivat)ja minut laitettiin mongolien ja venalaisten vaunuun, yhteen hieman pelottavahkon ison venalaisen miehen kanssa, joka ensimmaisena minut nahtyaan totesi: "Ahaa, me siis olemme kahdestaan tassa hytissa". Nopea suunnitelman vaihto ja muutto lissun, sampan ja hollantilaisten hytin lattialle. Kaksi yota ja paiva oli junan kesto, suurin osa siita vietettiin rajalla hengaillen: venajan puolella 6h (uskomaton venajan byrokratia) ja mongolian puolella 1h. Mukana meilla oli yhteensa kaikille kolmelle 1,5 euroa, mutta silti onnistuttiin hieman humaltumaan sveitsilaisten ostettua kaksi pulloa vodkaa. Aamu heratys oli kamala.
Oltiin kuultu hyvia tarinoita Golden Gobi nimisesta hostellista ja kuin sattumalta olikin Enkysh, hostellin tyontekija, juna-asemalla ja lahdettiin hanen mukaansa. Kovin ihana hostelli, paljon ihmisia, mukavia tyontekijoita ja kaiken puolin siisti mesta. (Tosin myohemmin kavikin ilmi muuta, siita lisaa alla)
Ensimmaisena paivana oli tappavan kuuma, aurinko porotti ja saasteet velloivat ilmassa. Lahdettiin tutkimaan kaupunkia ja kaymaan alyttoman suurella buddhapatsaalla. Kavely oli uuvuttava, mutta avartava, patsas hieno ja paikallinen bussi vei katevasti (ja halvalla) takaisin. Illalla istuskeltiin hostellin portailla monen monituisten ihmisten tyko juoden kaljaa ja keskustellen matkailusta ja no, ehka muustakin, hitusen. Kaytiin paikallisessa baarissa, josta jatkoin Lissun ja Sampan mennessa nukkumaan, diskoon Chrisin (Sveitsi) ja muiden kanssa. Oi etta oli mukavaa. Tietysti lukituttiin myos yoksi ulos hostellista, mutta onneksi oli lamminta ja hyvaa seuraa.
Seuraavana paivana paatettiin lahtea Black Marketille, joka oli ehka oudoin mesta tahan mennessa. Mina, Lissu, Samppa ja Chris kaveltiin ympari kojuja, joissa myytiin kaikkea pistorasioista moottoripyoriin,tyokaluista vaatteisiin ja rihkamaan!Jatettiin kaikki arvotavarat hostellille, koska paikalla oli hieman huono maine, joka sitten myohemmin todistettiinkin: paikalliset heitteli meita kivilla (kylla, kuulostaa oudolta, mutta on hyvinkin totta) ja kanadalaiselta Ollielta vedettiin reisitasku rikki partakoneen teralla. ah.
Seuraavat paivat menikin hengaillessa ja Ulan Batoria ihmetellessa. Setvittiin myos neljan paivan reissua maanantaista torstaihin, joka sisaltaisi kaiken, mutta kavikin ilmi, etta se olisi myos helvetillisen kallis. Tastapa ne ongelmat sitten alkoivatkin. Hostellin Ugi, eli reissunjarjestaja suuttui ensin Chrisille, koska Chris oli ainoa joka oikeastaa osasi tinkia ja tiesi mita reissu maksaa. Taman jalkeen kukaan meista ei ollut enaa tervetullut hostelliin: HUOM siis!Golden Gobi on mukava hostelli, JOS ottaa reissun koko pakettina. Muuten saattaa tulla ongelmia.
Paastiin kuitenkin lahtemaan, paatettiin siis ottaa vain kuski ja auto, ostetiin omat ruoat ja nukuttiin teltoissa.
Maanantaina lahdettiin siis kohti jotain todella tuntematonta ja paadyttiin uskomattoman pomppuisten teiden ja hienojen maisemien siivittamana perille joelle keskelle ei mitaan. Kaunis paikka, lehmia ja hevosia laidunti ymparilla, joki (lue:latakko) vieressa ja vuoria ja laaksoa silmankantamattomiin. Nuotion aaressa kuskin (puhui mongoliaa ja vahan venajaa) kanssa seurustellen, seka paikallisen hevosmiehen kanssa vodkaa juoden vaipui aurinko alas vuorten taa ja tahtitaivas nayttaytyi meille kaikessa kauneudessaan. Maattiin Chrisin kanssa teltassa, paat ulkona ja tuijoteltiin tahtia. Kaunista.
Reissun toisena paivana, taaskin pomppuisten teiden kautta kulkien, paadyttiin Khank Nuur jarvelle, jossa kaytiin tutustumassa kuskin tuttuihin, paikalliseen perheeseen ja jurttaan (aitoja paikallisia jurttia siis, satelliitti televisioineen, seka pesukoneineen). Tahtitaivas, nuotio ja hyva seura jaksoi taas viihdyttaa tavalla jota on vaikea edes kuvailla.
Viimeiset paivat vietettiin Tereljin kansallispuistossa, jota ei kylla siksi voi kutsua: taynna roskia, piknikkeja viettavia paikallisia ja turisteja, seka turistikylia "aitoine" jurttineen ja muine viihdykkeineen. Kaytiin joessa pesulla, hyytava kokemus taaskin :) ja jatkettiin matkaa kauemmas turistirysasta. Helppoa se ei ollut, mutta kaunis ja idyllinen paikka loydettiinkin, joen varrelta, metsan suojista. Valitettavaa oli, etta yolla sattui alkamaan tajuton kaatosade, enka usko, etta oon koskaan herannyt niin kummallisesta olotilasta, etta jokainen paikka, tavara ja kulma on aivan markina. Chrisilla ei ollut edes makuualustaa ja kummatkin makuupussit vain valuivat vetta. No viela ei olla kipeiksi tultu. Sade jatkui tietysti viela aamullakin joka tarkoitti sita, ettei kahvista tai lampimasta nuudelisopasta ollut tietoakaan. Paitsi kunnes neiti Holopainen, allekirjoittanut, paatti saada kahvia ja saikin kuin saikin totaalisen vettyneet risut ja halot syttymaan.
Hostelli ongelmat syttyivat pahiten kun paastiin takaisin. Hostellissa tyoskennellyt mies, joka vuokrasi meille teltan, paatti syyttaa meita teltan kepin rikkomisesta. Saali vain, etta se oli jo valmiiksi rikki ja kummallisena plussana: mies alkoi tarkistamaan telttaa, repi ensimmaisena kepit ulos ja osasi suoraan osoittaa rikkinaisen kohdan, johon kukaan meista ei ollut edes kiinnittanyt huomiota ennen telta pystytysta. Sota syttyi ja Ugi, nainen joka jarjesti lopulta kuskin ja kuljettajan, haukkui Chrisin assholeksi, huusi meille muille ja syytti valehtelijoiksi ja pahoiksi ihmisiksi. No, onneksi ei tarvitse sinne menna enaa, asutaan nyt viereisessa hostellissa, Golden Gobin "alahostellissa", jossa kaikki on, ainakin for now, hyvin :)
Lauantaina lahto kohti Pekingia. Chris lahtee Irkutskiin. Mongolia on ollut kaikinpuolin mahtava. Ikava tulee. Ulan Bator kuittaa ja pyytaa anteeksi kirjoitusvirheita :)


Telttapaikkamme Tereljissa


Kuski, Sampsu, Christoph ja Lisbe


Lovely times


Hyppykuva vol.2


Buddha


Temppelilla Ulan Batorissa


Ensimmainen leiripaikkamme


Kuva kukkulalta, telttapaikka joen varressa


Peace out!


Kaunis auringonlasku


You up for some hoops?

Trans-Siperialla Baikalille

No niin, paastiinpa siis hetkeksi pois junasta ja nauttimaan Irkutskin ihmeista ja Baikalin jaatavasta vedesta.
Junamatka oli loistava!!Platskartnyi on ainoa oikea tapa matkustaa, ihan hemmetin hauskaa jengia!Vaunu toimii siis niin, etta kaytavalla on vahan loossien tyyppisia neljan hengen sektoreita, mutta ei siis ovia, vaan valiseinat, ja toisella puolella kaytavaa poikittain kaksi sankya, joista toisesta muodostui penkit ja poyta. Meidan kolmen, Samulin, mun ja Lissun kanssa asusteli ihana Inna neitonen, joka oli erittain hilpeaa ja mukavan luotettavaa ja auttavaista seuraa. Viihdyttamaan saapuivat seuraavana paivana myos Vitja, 10v. ja siskonsa Anja 12v. Hauskoja skideja, eka vahemman puheliaita, lopulta jo niin kiintyneita, etta Vitjakin myonsi ikavan meita tulevan :) Tosissaan, platskartnyissa ei kylla kertaakaan tarvinnut pelata kamojen puolesta, ei kukaan hairinnyt unia, eika varmasti ollut tylsaa, kuten kupee-vaunuissa naytti olevan! Ainoa miinus oli vessaan jonottelu mutta siinakin oli hupinsa kun jutteli kanssaodottajien mukana.
Ruokaa tehtiin suurimmaksi osaksi ite: al dente nuudeleita, al dente kuskusia ja lopuksi jopa ihan kunnon pussikeittoa. Mukavaksi aamupalaksi muodostuivat uskomattoman rasvaiset piiraat, joissa sisalla oli perunaa. Nyt jo ehka tulevat vahan korvista. Aseman mummoilta sai ostettua vaikka mita aina kananreisista kaljaan ja kuivattuun kalmariin.
Tyontekijat olivat ihania (paitsi yksi vihainen tati joka huijasi meilta hurjan euron lusikasta jota ei oltu havitetty), kuten myos kanssamatkustajat.
Nukkuminen, musiikin kuuntelu (kajarit mp3-soittimeen olivat ehka paras ostos ikina), hengailu ja asemilla footbagin pelailu muodostuivat paa-ajanvietteiksi, eika kertaakaan ollut tylsaa!
Ja sittenpa sitten!!Saavuimme vihdoin Irkutskiin 4.25 aamulla (moskovan aikaa) ja heitimme kamat sailytykseen. Baikalille paasy muodostui aluksi hieman ongelmalliseksi koska eihan meilla tietenkaan ollut hajuakaan, etta minne pain sinne oltaisiin menossa. "Baikal, se kun on melko suuri", totesi taksikuski. Kuultiin sitten, etta marshutkia eli reittitakseja liikkuu bussiasemalta Baikalille pain,joten sinne sitten. Raitiovaunukikkailun jalkeen paastiinkin oikeaan paikkaan ja oikeaan marshutkaan. Vielakaan en ihan varma ole paikasta minne mentiin (Listvijanka?), mutta meille luvattiin etta siella paasee uimaan, joten sinne siis. (reittitaksi 70 ruplaa=2e). Helskutin kylma siella tietysti oli mutta uimaan oli paastava (ihan peseytymisenkin takia :)). Kiljahdusten ja uskommattomien ilmeiden siivittamana tuli 25 vuotta lisaa hankittua tahankin eloon. Oli se sen arvoista :)
Kolmen tunnin paasta lahtee junamme kohti Ulan Batoria, josta sitten lisaa raporttia ja toivottavasti kuviakin! Irkutsk kuittaa.


Asemalla Irkutskissa


Listvijanka, Baikal


Irkutsk bussista


Aava Baikal ja Samuli


Rakkaat matkatoverini Vamuli ja Dj Lusshu


Mina, Vitja ja Anja


Junailua