Katkerat jaahyvaiset ja kohti Pekingia

Lahdimme siis viime lauantaina 16.6 kohti Pekingia kello 8.05. Oli aika sanoa hyvastit niin Ulan Batorille kuin rakkaalle Chrisillekin. Chris oli todella suuri osa koko reissua ja teki Mongoliasta niin hienon kuin se vain onkin. Teki kipeaa lahtea, mutta ehkapa uudet seikkailut parantavat haavat. Itkuisin silmin ajoimme kohti juna-asemaa ja varustauduimme lahtoon. Tamapa ei tietenkaan alkanut kovin vahvasti Liisan joutuessa eri hyttiin. Samulin ja mun hytissa asui ehka jarkyttavin ihminen keta olen koskaan joutunut tapaamaan: vanha jenkkipappa, jonka asenne kaikkeen oli aivan uskomaton. Pyysimme kauniisti, jos hanen olisi mahdollista vaihtaa paikkaa Lissun kanssa ja vastaus oli enemman kuin tympea. Puhina ja ohina ja yksinpuhelut jatkuivat koko 30 tuntisen matkan, eika hetkenkaan rauhaa hytissa saanut. Tapasimme onneksi kaksi mukavaa suomalaista kundia: Juhon ja Visan, joilla maaranpaana oli myos Peking. Hostellisuunnitelma oli myos sama ja yhdessa etsimmekin sunnuntai aamuna tieta kohti Leo Hostellia. Parit etappikaljat (suuntaa-antavat) ja perille paasimmekin odotettua helpommin. Ilma oli kuuma ja raskas. Pekingissa on vaikea hengittaa kaikista pakokaasuista ja muusta saasteesta johtuen, mika vie viehatysta myos kaupungin kauneudesta: eteenpain ei nae edes kahta kilometria.

Leo hostel onkin sitten piristys, silla tyontekijat ovat mukavia, paikka kaunis ja vieressa elavainen kauppakatu pienine kojuineen. (yo/dormi/5e). Lahdimme kaikki viisi illalla kavelylle ja etsimaan ruokapaikkaa. Loysimme yhden mukavanoloisen ravintolan, jossa toki ei tietenkaan ollut englanninkielista menua, mutta kuvien avulla onnistui tilaaminenkin. Harmi vain, etta oma loppuyoni meni vatsanvaanteiden parissa hostellin aulassa istuen ja kiroillen, kun en kehdannut kamppakavereita herattaa. No olihan sen joskus tultava tamankin ja ihmeekseni kesti nainkin kauan kuin pari viikkoa :) Seuraavana paivana olo oli jo parempi ja lahdimme kaymaan Forbidden cityssa. Hinta oli melko kova, kuutisen euroa ja itse olin ainakin melkein jattamassa koko visiittia, mutta olihan tuo niin kuuluisa kielletty kaupunki kuitenkin nahtava. Kavelimme sisaan ja heti ensimmainen rakennus oli rakennustelineiden peittama. Loistavaa. Kavelimme eteenpain tutkien nayttelyita ja muita, mutta henkilokohtaisesti en pitanyt turistien ruuhkauttamasta, saasteiden ja rakennustoiden peittamasta temppelirykelmasta.

Illalla ohjelma tosin parani kuin lahdimme katsomaan akrobaattiesitysta teatterille. Nuoret tytot ja pojat tekivat mita uskomattomampia temppuja ja show oli todella onnistunut!!Mieli piristyi ja lahdimme tutkiskelemaan kaupunkia lisaa. Pikkukojut, haisevat kapeat muurien ymparoimat kujat ja innokkaasti palyilevat ihmiset toivat tunnelmaa jostain uudesta ja eksoottisesta mita ei viela talla reissulla oltukaan oikein koettu. Huonotkin puolet ja epamiellyttavat asiat tuovat sen lisamausteen paikalle, jota ehka ilma naita, ei edes kokisi elamykseksi.

Aamulla aikaisin oli lahto kohti Kiinan muuria. Ajoimme ruuhkaisia teita kolmisen tuntia tullen vuorten valiseen laaksoon, johon vei vain pienen pieni tie. Tama muurin patka, mita siis lahdimme tavoittelemaan oli hyvin vahan tunnettu emmeka nahneetkaan yhtaan muita turisteja kuin oman joukkomme. Tielta katsottuna naytti muuri olevan kovin korkealla, vuoren harjanteella ja pohdinkin hiljaa mielessani, etta mitenhan ihmeessa tuonne paasemme. Pieni polku kuitenkin vei tietamme ylospain ja kuumahan siina kiivetessa tuli. Noin puolen tunnin nousun jalkeen paasimme vihdoin muurin harjalle ja upeahan se oli. Patka jonka kuljimme, ei ollut restauroitu, minka ainakin itse koin hyvin mukavaksi. Jyrkkia nousuja ja laskuja, vartiotorneja ja vuoria oli edessa, vaikkakaan niita ei niinkaan kovin nakynyt: ilma oli vuorillakin niin saasteista (ja ehka osaksi sumuista), etta nakyvyys ei ollut kovinkaan huippu. Harmi sinansa, mutta kylla kokemus oli silti loistava. Parin tunnin vaelluksen jalkeen lahdimme polkua pitkin alas kylaan, jossa meille tarjottiin loistava ruoka. Nalka olikin kylla sen mukainen. Takaisin tulo matka meni uinaillessa :)

Kuvia laitan lisaa varmaankin Kiinan jalkeen, silla en saa blogia nakymaan Kiinassa olevien internet estojen takia :( kokeilen viela myohemmin, mutta nyt olen liian vasynyt. Myos pyydan anteeksi kamalan rumaa layouttia, sille olen myos tekemassa myohemmin jotain :) Yritamme saada perjantaiksi siis liput kohti Chengdua, mutta ehkapa kirjoittelen viela ennen sita!!Heippinen hei, Peking kuittaa.


Join suruuni


Forbidden city


Raitista ilmaa!


The Great Wall


Visa, Samuli, Juho ja Lisukka


Kiinan muurin valloittajat