Mieli oli ensin vahan matalalla suunnitelmien menemisesta uusiksi, mutta kylla se siita sitten piristyi ja yhtakkia olikin taas kiva vaan liikkua. Guatemala cityssa yovyimme yhden yon ihanassa hostellissa keskella Guaten liikekeskustaa eli turvallista aluetta siis. Kavelimme ympariinsa, kavimme kahvilla fancyssa italialaisessa kahvilassa ja ostimme paikallisesta stockan herkusta mm. wasan nakkileipaa (!!!) ja ainekset kikherne-basilika-tomaatti-valkosipuli-kaikkeamuutahyvaa-salaattiin ja yrttiedamia ja kaikkea. Kokkailimme illalla safkat ja aamulla painuimme taas espanjan lahetystoon. Minua ja Mikaa ei tosin paastetty enaa sisalle: kuulemma edellispaivainen piknikki oli vahan liikaa :D hehheh. Onneksi vartijajabat oli mukavia ja hengailtiin heidan kanssaan sitten kadun puolella.
No joo, espanjan tunarit olivat unohtaneet kertoa, etta tarvitsemme bussiliput, jotta he voivat merkita dokumenttiin tarkat ajat. Mika lahti etsimaan lippuja, joita ei tietenkaan saanut ilman passia. Catch-22 siis. Mika soitteli bussifirmasta lahetystoon ja vihdoin kahden tunnin epavarmuuden jalkeen saimme kuin saimmekin matka-asiakirjat. Lahdimme samoin tein bussiasemalle ja otimme bussin El Salvadorin San Salvadoriin. Hieno linja-auto ja rajanlityksetkin onnistuivat yllattavan vahin aanin. Paitsi rinkkani tosin joutui tehotarkastukseen. Erityisesti tamppoonit tuntuivat kiinnostavan raja-vartijaa. Nauratti.
San Salvador oli kamala. Siis taysi turhuus. Jouduimme ottamaan Tica-bussiyhtion asemalta (joka on samalla hotelli) huoneen, koska emme voineet kadullekaan jaada odottamaan aamu viidelta lahtevaa bussiamme. Mutta automaatilla meidan piti kayda ja loysimmekin kartasta vain parin sadan metrin paassa olevan bankomaatin. Hmmm, vaan eipa ollut mikaan helppo reissu. Ensinnakin liikenne oli jo niin pelottavaa, etta ei kovasti tehnyt mieli kavella tien yli (Mika melkein onnistui jaamaan auton alle...), toiseksi eras mies pysahtyi autolla viereemme ja kysyi, etta tiedammeko varmasti minne olimme menossa (kaveri oli hieman huolissaan), kolmanneksi yhden ja saman tien varrella oli nelja hautaustoimistoa. Joku myos huuteli autosta jotain revolverista. Pisti vahan jannittamaan tama. Selvisimme kuitenkin huoneeseemme ja nukuimme neljaan saakka aamulla. Hyppasimme bussiin 11 tunnin matkallemme El Salvadorista Hondurasin kautta Managuaan, Nicaraguaan. Onneksi ensimmaiset tunnit meni paljolti unten mailla.
Tica-busseista sen verran, etta lafka on taysi kusetus, liput on torkean hintaiset, rajoilla yhtakkia tarvitsikin maksaa kahdeksan dollaria, mutta kuitti oli kuitenkin vain seitsemasta...yhdet dolsut meni siis tyontekijan mukaan "johonkin muuhun". Immigration cardit oli vaarennettyja (taytimme ensin yhdet, mutta takaisin saimme jonkun muun tayttamat...) tjep, ei jaanyt hyva fiilis naista tyypeista.
Vaan eipa taas paljoa parantuneet kylla maisemat paastessamme vihdoin Managuaan. Alkoi tulla pimeaa ja LP suositteli hostellia Tica-bussiaseman vieresta Barrio Martha Quezadasista, joten hilpsimme sinne. Hirvittavahan se oli, ja koko alue todella vaarallinen, silla Tica-bussit tuovat turisteja ja turistit rahaa ja...niin ymmarrattehan. Uskaltauduimme kavelemaan automaatille ja ravintolaankin, jossa tapasimme neuroottisen jenkin. Tama asui Managuassa ja kaveli puukko vyotaisillaan talla alueella, koska se on niin vaarallinen. Han oli todella kauhistunut, etta mitenhan me parjaamme. Alkoi jo vahan pelottaa. Lukkiuduimme taas surkeaan huoneeseemme.
Aamulla lahdimme ottamaan Laurasta valokuvia, soimme aamiaista mukavassa ostoskeskuksessa ja menimme tapaamaan Suomen suurlahtettilasta Karia. Han tarjosi meille kahvit ja oli muutenkin huippumukava. Jatimme rinkkamme lahetystoon passin valmistumisen ajaksi ja painuimme toiseen ostoskeskukseen netteilemaan ja syomaan. Valitettavasti otin aika vahan rahaa mukaan meille kaikille, joten nitkuttelimme laskien jokaisen cordoban tarkkaan. Saimme ruokaa ja netin eli ihan mukavastihan se meni kuitenkin. Haimme passin kiittaen ja kumartaen ja lahdimme akkia pois naista kammoksuttavista suurkaupungeista kohti Matagalpaa.
Piknikki suurlahetyston pihalla
Tehtiin Mikalle uudet hiukset havunneulasista (tama oli ehka se syy miksi meidat heitettiin pihalle)
Jono ja ystavamme vartija Merrino (?)
Hostellimme San Salvadorissa. Kauniit kuosit vol 1.
Hotellimme Managuassa. Kauniit kuosit vol 2.
Ihana Tica-bussi
Suomen suurlahetystossa
Isanmaallisuus kunniaan
Magea auringonlasku
4 comments:
Huh hei teijän reissuja!
Ehkä on hyvä nyt vähän relailla, että säilytte hengissä loppuuun asti. Me nyt relaillaan täällä Saarenmaalla! Alku ainakin lupaava. Upea hotellihuone ja mielenkiintoinen Kuressaari ympärillä. Sinne suuntaamme huomenna tutkimaan kauppoja sun muuta. Mutta nyt syömään! Voikaatte kaikki hyvin siellä!T&M
Heh. Vieläkö kiinnostaa alueen asiantuntijuus?
Täällä on hiihtokelit.
auli
Heips :) joo oli hieman rankka toi reissu mutta nyt ollaan saarella ja tehdaan kaikki sukelluskursseja, mulla advaced ja laura ja mika tekee open wateria. Loistavaa :D Laitoin muuten kuvia orange walkista ja caye caulkerilta!!Kylla taalla aiti on viela ihan mukavaa, joten kiinnostaa toki asiantuntijuus :D
Hei! Paljon hienoja kuvia! Täällä katellaan niitä Viron Saarenmaalla omalta läppäriltä. Ihmeellistä tää nykytekniikka! Ollaan hotelli-kylpylä Arensburgissa, upea paikka! Ks. http://www.arensburg.eu/
terv. Markku
Post a Comment