Sunday, February 8, 2009

Epaonninen reissu Antiguasta Lago Atitlanille

Tama on tarina siita miten tytot paatyivat poliisiauton kyytiin. Siina kavi nain:

Otimme Antiguasta halvimman luokan bussin, joita chickenbusseiksikin kutsutaan. Nama bussit ovat alyttoman hienosti koristeltuja vanhoja jenkkilaisia koulubusseja :D Istuttiin tapotaydessa tallaisessa kohti Chimaltenangoa, jossa meidan tulisi vaihtaa bussia ja olimme onnellisia kun paasisimme jatkamaan matkaa. Vaan voi itku! Bussista ulos paaseminen on aina hankalaa sahlaysta kaikkien rinkkojen ja ihmispaljouden kanssa ja kuinkas kavinkaan, etta ulos paastessamme huomasi Laura pienen pussinsa kadonneen: passi, kamera, visa electron. Heti kun Laura sanoi passinsa menneen lahdin juoksemaan rinkka selassani bussin peraan, mutta liikenne pysaytti minut ja bussi katosi nakyvista. Meinasin vieda muuten taksin sivupeilinkin mennessani, hups.

Heti olivat liikennepoliisit ja paikalliset auttamassa, mutta mitapa tassa nyt olisi tehtavissa. Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme ottaneet bussin kiinni taksilla (follow that bus!!), mutta laukkua ei varmaan olisi loytynyt, koska varas tuskin jai venailemaan bussiin. Eras paikallinen myos sanoi, etta meidan pitaisi odottaa bussin takaisin paluuta, mutta turhaksi osoittautui sekin. Ei muuta kun sulkemaan kortteja ja soittelemaan suurlahetystoihin.

Kavimme liikennepoliiseilta kyselemassa poliisiaseman sijaintia Lauran ja Johannan kanssa ja eras ystavallinen kytta lahti jopa saattamaan meita! Mika ja Silja jaivat vahtimaan rinkkoja ja me lahdimme Johannan kanssa Lauran tulkeiksi. Poliisiasema oli alyttomin rakennus jonka olen koskaan nahnyt. Linnan nakoiseksi tehty iso rakennus oli kuin huvipuistosta revitty :D Ovissa oli kaksi kivaaria ristikkain vaakunoina ikaan!

Poliisit olivat todella ystavallisia eika ongelmia ollut. Poliisiseta kirjasi kertomamme ylos ja Laura Johanna Toukolehdosta tuli Laura Johana Tonkolehto :) vaan eipa siina mitaan, meidan piti viela lahtea ministerio publicosiin (?) hakemaan joitan leimoja, jotta paperit olisivat virallisia, mutta emmehan me tienneet missa se oli. Johanna kysyi puolivitsilla, jotta jos saisimme jonkun ystavallisen poliisimiehen saattamaan meidat, eika ilmeisesti nailla kavereilla parempaa tekemista ollutkaan, koska yksi jepari nousi poydasta ja ohjasi meidat ulos. Olimme jo lahdossa kadulle pain kun tama jeppe huikkasi, etta "ei tytot, mennaan autolla!". Niinpa paasimme komean poliisiauton takapenkille naureskelemaan paikallisten ilmeille, kun ajoimme ohi :D

Ministeriossa kaikki meni napsakasta ja lahdimmekin pian takaisin Mikan ja Siljan luo. Otimme bussin Los Encuentrosiin, jossa oli pirun kylma ja jatkoimme pikkubussilla kohti Santa Claraa, jossa VIELA piti vaihtaa bussia, jotta paasisimme San Pedroon Lago Atitlanin (eli Atitlan-jarven) rannalle. Nousimme vuorten yli ja naimme mahtavat nakymat: tulivuoria ja kirkkaan sininen jarvi! Kaupunki oli myos kaunis pienine kujineen ja varikkaine kauppoineen. Ensimmainen etsimamme hotelli osoittautui tylsaksi ja kalliiksi, joten jatkoimme matkaa ja loysimme Jarachi'kin. Kova mesta, saatiin kaksi privaattihuonetta (koska dormeja ei enaa ollut) 200 quetzalilla eli 4e/hlo/yo. Ihan jees, Mikan ja minun huoneessa oli jopa oma vessa, joka tuli todella kayttoon, koska vatsaoloiluni vain pahenivat. Mutta koska ne ovat taas jo ihan oma lukunsa, paatan taman jannittavan tarinan nyt tahan ja jatkan sitten myohemmin Lago Atitlanista (josta omalta osaltani ei varsinaisesti ole kovinkaan paljoa kerrottavaa, mutta komppaan muita).

Chetumalista on nyt pari kuvaa!



Tytot ja poliisiauto :D




Los Encuentrosissa oli kylma. Mika juo maailman hirveinta kahvia.



Lago Atitlan



Lisaa lagoa

3 comments:

Anonymous said...

Hei Inkkuli <3!!
Ihanaa taas lukea sun tarinointia reissuilta. Mahtavalta kuulostaa ja näyttää! Odotan taas innolla päivityksiä, hauskaa reissua ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

Johku

Anonymous said...

no huh hei! Onneks poliisit on kivoja siellä päin! Ja auttavaisia!Tarja

Hobla said...

Heips!
Kiva kuulla susta Johku <3 miten sulla menee?

Taalta Guatemala citysta lahdetaan tanaan pitkalle reissulle kohti Managuaa Nicaraguaan hakemaan uutta passia Lauralle. Jos rajanylitykset oli vaikeita aikaisemmin niin voin vaan kuvitella mita se tulee olemaan kun Lauralla on vain valiaikainen matkustusdokumentti...huh- kerron siita sitten :D