Majottauduimme hyvin lahelle keskustaa eli siis baarikadun tuntumaan Phnom Yath-nimiseen guesthouseen, hyva hinta ja hyvat huoneet. Ensimmaisena iltana lahdimme siina viiden maissa tuktukkeilemaan kohti Angkorin raunioita, silla tarkoitus oli kayda tsekkaamassa auringonlasku (jos ostaa 3 paivan lipun=40 dollaria, paasee ilmaiseksi yhtena iltana ennen kortin astumista voimaan kaymaan Angkorilla). Angkorin temppelit ovat siis 800-1400-luvuilla vallinneen Khmer-valtakunnan jaannokset maailmalle, UNESCOn maailmanperintokohde myos (tunnutaan kayvan naita ahkerasti lapi ;)) ja kylla, ehdottomasti tittelinsa ansainnut mesta. Ohitimme temppeleista kuuluisimman eli Angkor Watin ja ajoimme pienen kukkulan juurelle, jossa oli kaaos paalla: japanialaisia turisteja joka puolella, pienia paikallisia myymassa kaikkea viuhkoista opaskirjoihin ja sitten oli elephantti!Iso sellainen ja kun otin kuvaa, se alkoi tulla kohti aika lujaa niin piti hilpsia vilkkaan karkuun!Kavimme siis kukkulan paalla katselemassa auringonlaskua, jonka tosin pilvinen taivas pilasi totaalisesti. No ehkapa aamuinen auringonnousu korvaisi pettymyksen.
Sen se tosiaan teki. Herasimme puoli viiden maissa aamulla ja lahdimme viidelta tuktukilla taas kohti temppeleita. Tottakai paikka oli taas tupaten taynna, mutta sekin loi omanlaistaan tunnelmaa. Katselimme auringon saapumista taivaalle talta kuuluisimmalta temppelilta ja sitten kiertelimme ympariinsa. Vaikka temppeleista kuinka on kuullut hyvaa ja nahnyt kuvia ja ajatuksissaan hypettanyt ne arvoihin arvaamattomiin, ne silti onnistuvat yllattamaan mita positiivisimmalla tavalla!Kiipeilimme ylos pelottavia kapeita ja korkeita portaikkoja ja tutkimme lapi kaiverruksia ja muita jannittavia yksityskohtia.
Kiersimme ns. ison kierroksen tuktukilla elikka kavimme lapi noin ehkapa vajaa kymmenisen temppelia. Oma suosikkini oli Bayon, joka oli hyvin maaginen satoine kolmiulotteisine kasvoineen, jotka tuijottivat kulkijoita korkealta torneistaan. Kavimme myos kuuluisissa temppeleissa, joissa ah niin ihana Tomb Raider on kuvattu :D loistavaa. Yllattaen nama olivat kaikista suosituimpia :D
Kuumudessa kaveleminen ja kiipeileminen otti kunnolle, seka alituiseen kiusaavat kaupustelijat, joista suurin osa kylla suloisia ja uskomattoman taidokkaita pikkulapsia (osasivat kaikkien maiden paakaupungit ja laskea kymmeneen lukemattomilla kielilla, woah!Kylla maantieteilija oli kade). Lahdimme siis noin yhdelta paivalla takaisin kaupunkiin lepailemaan ja syomaan, seka nauttimaan Bubble Barin maittavista milkshakeista :)
Seuraavana paivana vuokrasimme pyorat ja innokkaina lahdimme ajelemaan aikaisin aamulla kohti temppeleita. Mukava pyorailymatka kokonaisuudessaan: kiersimme pienen kierroksen, joka sisalsi noin viitisen temppelia. Viimeisella Liisa otti nokoset, Niilo ja mina pelailimme yatsia ja Emmi lueskeli kirjaansa. Hyvin chillia siis. Juteltiin myos nuoren paikallisen munkin kanssa, joka halusi parantaa englanninkielentaitojaan. Todella mukava poika ja hyvaa englantia puhuikin. Sitten oli aika lahtea takaisin juomaan Bubbleshakeja :D Kavimme syomassa maailman huonoimmassa ravintolassa (Lissun vika, joka halus jotain voileipia, joita ei loytyny mistaan muualta ;)). Niilo tosin kehui omaa ruokaansa, sammakoita ja jotain kanajuttua. Sammakot oli kylla maukkaita, sen verran voin sanoa.
Vaan mita seurasikaan. Liisa sairastui ensiksi, ilta meni jo voidessa pahoin, kuten myos yo ja seuraava paiva. Eli siis Liisan jatimme julmasti yksin potemaan, lahtiessamme tutkimaan Akiran maamiinamuseota. Akira on siis mies, joka lapsena sodan ollessa valloillaan opetettiin asettamaan maamiinoja, mutta tana paivana han auttaa niiden purkamisessa ja on perustanut maamiinamuseon, jotta ihmisten tietoisuus tasta maailmalaajuisesta ongelmasta leviaisi. Joka tunti kaksi ihmista maailmassa loukkaantuu tai kuolee maamiinojen takia, suurin osa koyhia viljelijoita, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tyoskennella mahdollisesti miinoja sisaltavilla riisipelloilla. Akiran maamiinamuseo auttaa myos mm. katulapsia ottamalla heidat huostaansa ja tarjoamalla koulutusta ja opettamaan hyville tavoille :) Kaiken taman valaisevan informaation, mita miinoista saimme, jalkeen oli jarkyttavaa taas muistaa, etta Suomi on yksi niista 39 maasta maailmassa, jotka EIVAT ole allekirjoittaneet maamiinoja kieltavaa sopimusta. Aivan sairasta. Suomen pisteet ropisevat. (Lisaa infoa International Campaing to Ban Landmines:n sivuilla: www.icbl.org)
Kaiken taman hieman masentavan, joskin kovin mielenkiintoisen infon jalkeen odotti meita pihalla mukava piristysruiske :) Paikallisia suloisia pikkulapsia pyori pihalla ja meidat nahdessaan kovasti kiinnostuivat ja tulivat vetamaan showta, niinkuin pikkulapset yleensa tuntuvat tekevan. Naureskelimme omilla kielillamme toisiamme ymmartamatta, mutta hauskaa oli.
Niilo ja Emmi lahtivat seuraavana paivana, kuten meidankin oli tarkoitus, mutta Liisan popo tarttui myos minuun emmeka siis paasseetkaan kohti Bangkokia. Mutta onneksi nama ovat melko nopeita ja paasimme matkaan sitten sita seuraavana.
Koska olen saamaton, niin olen taas kovasti jaljessa kirjoittamisesta. Talla hetkella menemme jo Ko Samuilla Thaimaassa ja matkamme jatkuu huomenna Ko Taolle, jossa sitten sukeltamaan. Mutta tasta kaikesta lisaa joinain tulevana paivana. Ja puolustuksekseni sananen: yritin latailla kuvia, tein kaikkeni, mutta EI!Sorppa.
Peace out!
Aamuaurinko valaisee tienoon
Angkor Wat
Liisa lusmuilee
Bayonin monet kasvot
Korkeanpaikankammoa aiheuttavia portaikkoja
temppeleita
ja metsikkoa
Emmi, Lisbe ja Niilo
Puu ja temppeli
Puu ja temppeli vol.2
Hahhah, japskituristit on ihania!
Uupuneita pienia myyjalapsia
Landmine museum
Tyttaret museon ulkopuolella
Ja poikalapsetkin.
2 comments:
Heips! Mukava on ollut lukea tätä blogia. Huomasin, että olen ihan vahingossa valinnut omaakin matkablogiani varten saman vihreän taustan kuin tässä sinun blogissa!
Oma matka alkaa vasta lokakuussa, ja juurikin siksi on ollut kiva lukea täältä juttuja ja saada lääkettä matkakuumeeseen. Niin ja vinkkejä toki!
Tuosta miina-asiasta sen verran, että Suomella on syynsä olla sitä allekirjoittamatta, eikä se tarkoita että täällä ei vastustettaisi noita... mitä ne nyt onkaan nimeltään mitä tiputetaan summamutikassa lentokoneista? Noh, meidän armeijassa ei niitä kuitenkaan käytetä vaan vain niitä sellaisia maamiinoja jotka merkataan karttaan ja haetaan sodan jälkeen pois. Niillä on siis tarkoitus puolustaa venäjän rajaa kun se on niiiiin pitkä.
Mut juu, minä lähden rannalle kun täälläkin on HELLE! Hauskaa matkan jatkoa teille! :)
raisa ootsä joku daiju? meidän armeijassa ollaan yleisesti ihan vitun urpoja, en lähinnä uskoisi niille edes omien kengännauhojen solmimista. tjeu isosaaren aliupseeristo, tiedätte kyllä ketä tarkoitan.
Post a Comment