Tulimme Koh Taolle maanantaina paivalla, kahden eri veneen kyydittamina. Etsimme tiemme Sairee beachille ja yhden raivostuttavan intialaisen sukelluskurssi/majoituksen-tuputtajan jalkeen loysimme oikein mukavan majapaikan, bungalowin tietysti, lahelta suurimpia biletyspaikkoja (mika oiseen aikaan ei enaa ollutkaan niin hyvalta kuulostava piirre) ja hyvia ravinteleja. Ja koska sukeltaa oli tarkoituksemme, niin lahdimme juttelemaan Koh Tao Diversien kanssa (www.kohtaodivers.com). Paljon mukavia suomalaisia toissa ja hengailemassa ja kovin rento tunnelma muutenkin. Saimme opiskelukirjat kasiimme ja meidan oli tarkoitus aloittaa kurssi seuraavana paivana, mutta valitettavasti Liisalla nousi illalla kuume, joten paatimme siirtaa aloitusta myohemmaksi.
Iltainen mielenkiintoinen tapahtuma oli sahkojen yllattava katkeaminen, kavin siita sanomassa (silla meidan bungalowimme oli ainut, jossa nain kavi) ja vastaus oli, etta 10 minuuttia. 3 tunnin sahkottomyyden jalkeen katsoin oikeudekseni kayda valittamassa uudelleen, jolloin meita yhtakkia oltiinkin siirtamassa uuteen huoneeseen ja muuta samanlaista sahlaysta. Lopulta kuitenkaan vapaita huoneita ei ollut, joten kundien oli oikeasti pakko tehda asialle jotain ja yllattaen he saivatkin sahkot fiksattua :) Emme valittaneet.
Sovimme Kayn, australialainen Mel Gibsonin nakoinen opettajamme, kanssa, etta lukisimme kirjaa hieman itseksemme ja sitten aloittaisimme seuraavana paivana, eli keskiviikkona teorialla. Liisan kuume jatkui viela tiistaina, joten han kavi antamassa verinaytteen laheisella laakariasemalla. Keskiviikkoaamulla saimme tulokset, ei dengueta eika malariaa ja Liisan kuumekin havisi samaisena paivana. Aarimmaisen hyva homma. Aloitimme siis kurssimme. Yleisin ja tunnetuin Open Water Diving-kurssi kulkee nimella PADI, mutta me valitsimme vastaavan, halvemman, nimeltaan SSI. Kurssimme maksoi 9800 bahtia, eli noin 220 euroa, PADIn tekemisessa olisimme joutuneet ostamaan kirjat itsellemme omaksi (SSI:ssa saimme niita lainata) ja kuitenkin saimme kurssin paatteeksi taysin samat oikeudet sukeltaa kuin PADI:laiset.
Keskiviikkona oli teoriaa ja ryhmamme (mina ja Liisa) kasvoikin yllattaen ensin kahdesta neljaan, Oton ja Lauran saapuessa ja viela viiteen Petrin liittyessa seuraamme. Kavimme lapi tuskastuttavan tylsia (tosin hyvin oleellisia) sukellukseen liittyvia faktoja, ja myos liian matemaattisia (luultavasti naurettavan helppoja oikeasti) asioita, kuten ilmanpaineen muutoksen vaikutusta ihmiskroppaan...no joo, siita selvisimme, noin viidessa tunnissa, ja seuraavana paivana olisikin sitten sukelluksen vuoro. Tiesimme, etta aamulla olisi aikainen heratys, seka etta tarvitsisimme voimia paivan sukellukseen, mutta minkas teet, kun nukkuminen ei luonnistu. Istuimme terassillamme aina aamu kahteen saakka (noin kolmisen tuntia :)), katsellen uskomatonta trooppista rankkasadetta ja parantaen maailmaa. Aamu seitseman heratys oli uskottua rankempi.
Raahauduimme sukelluskeskukselle, pakkasimme kamamme ja lahdimme ehka maailman pomppuisinta ja pelottavinta tieta satamaan, jossa hyppasimme sukelluspaattiimme. Omien varusteiden valitseminen oli luultua helpompaa, mutta pakko sanoa, etta markapuku on kylla ehka nihkeimpia vetimia mita olen ylleni vetanut. Paatti oli kokonaan vain meidan ryhmallemme sina paivana ja nautimme hyvinkin tasta yksinoikeudesta. Koska ensimmaiset sukellukset tulisi harjoittaa altaassa tai altaan kaltaisissa olosuhteissa, niin suuntasimmekin sitten Japanese Garden-nimiseen hyvin suojaiseen lahteen. Suosittu mesta ilmeisesti, aivan taynna sukeltajia ja paatteja.
Koska myos uiminen on melko oleellinen osa sukeltamista ja vedessa olemista, piti meidan ensimmaiseksi todistaa Kaylle osaavamme taman taidon: kaksi kerta kahden botskin ympari, jonka jalkeen 10 minuuttia kellumista vedessa. Ketaan ei varmasti sinansa yllatta, etta kaikki selvittivat taman ensimmaisen testin, silla vain totaali idiootti tai hyvin tyhmanrohkea (sama asia?) ihminen tulisi sukelluskurssille, jos ei osaisi uida.
Taman jalkeen laitoimme kamat kasaan, puvut paalle ja teimme viimeiset tarkastukset parien kanssa. Hyppasimme veteen ja voi sita tunnetta kun yhtakkia veden alla pystyykin hengittamaan! Se on luonnotonta ja outoa, mutta samalla jannittavaa ja uskomattoman mahtavaa. Sukelsimme veneen luota matalampaan veteen ja aloitimme skillssien harjoittelun polvillamme hiekassa istuen, vain puoli metria vetta paamme ylapuolella. Skillssit ovat siis erinaisia taitoja, joita veden alla pitaa oppia tekemaan, kuten maskin tyhjentaminen vedesta, regulaattorin (se mista hengitetaan :)) vaihto kaverin kanssa, seka kamojen ottaminen pois paalta ja takaisin paalle asettelu. Osa naista harjoituksista aiheutti hieman ongelmia, tuntui vain niin mahdottoman tyhmalta ottaa se ainoa esine jonka kautta pystyy hengittamaan, pois suusta. Myos maskin tayttaminen vedella ja sen tyhjentaminen tuotti Liisalle hieman pelkotiloja ja toiselle sukellukselle lahteminen oli hilkun varassan, mutta rohkeana tyttona Liisa paatti sen suorittaa.
Toinen sukellus olikin sitten jo aivan loistava!!Teimme samoja skills-harjoitteita 13 metrin syvyydessa, mika nyt oli jo hieman pelottavampaa. Tosin kaikki meni loistavasti, paitsi itse hieman saikahdin juuri tata regulaattorin vaihtoa tehdessa, kun imaisin regulaattorin vedet keuhkoihini. Vaihtaessamme Liisan kanssa regulaattoreita, loppui minulta happi, joten en saanut puhallettua regua tyhjaksi ja unhoitin kokonaan tyhjennusnappulan olemassaolon. Ensimmainen ajatus oli: pinnalle, nyt!!, mutta sitten muistin ettei se oikein olekaan vaihtoehto, joten uusi yritys tyhjentaa regu ja kuin ihmeen kaupalla, se jotenkin onnistuikin. Opettavaista.
Sukeltelujen jalkeen hyppasimme laivalle taysin loppuunkulutettuina, mutta onnellisina. Takaisin pain ajaessamme katselimme kauempana raivoavaa myrskya ja naureskelimme, etta tuolla on kovat paikat. Kunnes yhtakkia myrsky olikin yllamme ja sade piiskasi kuin ei koskaan ennen. Tavaroita lensi yli laidan. Laiva heittelehti kontrolloimattomasti ja me heittelehdimme kontrolloimattomasti laivan kannella yrittaen pitaa kiinni jostain, mista vain, ja suojautua sateelta, joka iholle osuessa tuntui kuin veitsen pistoilta. Vaan enpa ole hetkeen taas nahnyt mitaan niin kaunista! Enka kylla myoskaan ollut hetkeen niin marka.
Satamaan paasimme vasta tuulen tyynnyttya. Olimme aivan poikki, itsellani uskomaton paansarky ja myohemmin viela pahaolo, joten kaaduimme vain sankyyn. Itse nukuin melkein 12 tunnin unet, Liisan ollessa ahkera ja tehdessa loput laksyistamme. Untani hieman vain vaivasi pienoinen kuolemanpelko ("Taa paansarky ja pahaolo johtuu aivan saletisti tosta sukeltamisesta, nyt mulla on se sukeltajan tauti, perkele, mitas sit teet Lissu ku sa et enaa saakaan mua hereille aamulla?!").
Vaan kyllapa sita oli taas aamulla herattava sukeltamaan heratyskellon huutaessa korvan juuressa ("Voi oispa vaan kuollu, ei tarttis nousta!"). Talla kertaa laivamme olikin taynna porukkaa, kaksi muuta ryhmaa ja hieman kaaospitoinen tunnelma painoi paalle. Vaan mikas siina, kamat paalle ja veteen. Ensimmainen sukellus oli pelkastaan sukeltamista ja huvittelua (ei skilsseja) ja ihanaa olikin. Sukelsimme aina 18 metriin, katselimme kaloja ja tutkimme kummallisia koralleja. Tunsin jo olevani taysin omassa elementissani, liikkuminen oli vaivatonta, hengittaminen tuntui normaalilta eika esimerkiksi maskin tyhjentelyissa tai paineen tasaamisessa ollut ongelmia. Sukelluskohteemme vain sattui olemaan kovin tuulinen, joten pinnalla oleva myrakka ja alhaalla virtaavat voimakkaat virrat veivat kovasti voimia.
Paatimmekin vaihtaa suojaisempaan lahteen, jossa teimme sitten toisen sukelluksemme. Tama oli viela ensimmaistakin parempi. Emme menneet yhta syvalle, mutta nakyvyys oli parempi ja nahtavaa enemman. Teimme viela parit skilssi-harjoitteet ja kaikki sujui ongelmitta, Liisan maskin tyhjennyskin. Lopuksi sukelsimme pienen luolan lapi ja sitten olikin jo aika lahtea pinnalle. Kurssi oli nyt ohi ja paperitoiden jalkeen saimme sukelluskorttimme :) Ostimme Kaylle pari kaljat, jotka olimme velkaa (jos maskin ottaa pois ja jattaa sen otsalle, tarkoittaa se yhta kaljaa Kaylle) ja nautimme hyvaa ruokaa. Illalla oli tarkoitus lahtea viela yhdessa Lotus-nimiseen baariin, mutta kuinkas ollakaan, nukahdimme heti kotio paastyamme ja herasimme vasta puolilta oin. Kavimme moikkaamassa Petria ja Ottoa, jotka itseasiassa ainoina olivat paikalle saapuneet ja sitten laksimme takaisin ottamaan unta palloon.
Tanaan lahdemme iltalautalla kohti Chumpornia ja sielta Bangkokiin, josta lento kohti Borneota lahtee 13.8!
Ah ja ilouutisia, ainakin mulle: Chris (johon tutustuttiin Mongoliassa) tulee Helzinkkiin 16.10 pariksi viikoksi :) Voi etta tata riemua.
Keulakuvamme neiti Liski
Neiti Liski patsastelee, muiden tehdessa jotain hyodyllista.
"Her name is Stormwind, she's the daughter of the raging sea!" (I <3 Ari)
Muita sukeltajia ja Kay "Mel Gibson" Rafidi
Ryhmamme: vasemmalta: Liisa, Petri, Laura, Otto ja joku karsivan nakonen babe
Hetken zenin hakeminen ennen sukellusta ("Now, do the happy Buddha!")
4 comments:
Musta mä oon ihan hyvä poseeraamaan, oikeesti.
Lisäksi opin copypeistaamaan skandeja!!
uuu oot aika taidokas! kummassakin lajissa siis. 4h 40 min ja taivaalla!
sukelluskuvaukset ja -kuvat jättää kyllä jokseenkin tosi tosi kateelliseksi, nim. kerran testannut liian kauan sitten. Helsingissä on tänään joku 29 astetta, ihan siistiä.
tome
katoin eka et oot toi läski
Post a Comment