Otimme aamukahdeksan lennon Mirista Kota Kinabalulle ja jalkimmaisesta pohjoiseen Sandakaniin. Jo lentokoneessa tuli semmonen olo, etta onpa kiva taas menna metsaan!Ja oli kiva jattaa Miri taakse. Jostain kumman syysta minulle jai siita melko huono fiilis. Tieda hanta miksi.
Saavuimme Sandakaniin loputtomien lentokenttarutiinien jalkeen ja otimme taksin Uncle Tanille. Lounasta oli tarjolla ja paikka olikin taynna sita nauttivia viidakkoon kaipaavia lankkareita. Meidan ryhmassamme oli yhdeksantoista ihmista, joista kaikki muut pariskuntia, niin nuoria, kuin vanhoja, paitsi me ja kolme muuta tyttoa. Borneo on vahan tallainen pariskuntakohde. Yksi ihana pari oli Unkarista ja toinen mukava oli nuoripari briteista, heidat olimme tavanneet jo Kuchingissa.
Lahdimme matkaan 14.30 ensin autoilla, noin puolitoista tuntia huristeltiin, ja sitten saavuttiin Kinabatangan-joelle, jonne retkemme sijoittui. Ajoimme veneilla leiripaikalle ja jo talla matkalla nakyi enemman elaimia, kuin koko Sarawakin reissun aikana yhteensa!Naimme niin kuningaskalastajia, kuin krokotiileja, seka mahtavia sarvinokkalintuja!
Kavelimme hetken majapaikallemme, joka oli aika mainio mesta: monia noin viiden hengen huoneita, joissa avoimet ritilaovet, joten ulos (ja sisaan niin ikaan) nakyi koko ajan. Hyttysverkot tarjottiin myos, mika oli mukavaa, ainakin yosafarin elukat nahtyamme :D
Yleistilat olivat myos mukavat, avoin terassi, jossa syotiin ja sitten hengailtiin aina vapaa-ajalla. Istukelimmekin saavuttuamme tassa, kahvia juoden ja kekseja nauttien, kun yhtakkia katosta tipahti gekko poydallemme. Kaikki, niin gekko kuin me, jamahtivat hetkeksi ja sitten lisko juoksikin jo poytaliinaa pitkin reidelleni. Siina se hetken pohdiskeli ja hyppasi olkapaalleni, josta se jatkoi taas matkaa vihreammille metsastysmaille (ei siis kuitenkaan heittanyt lusikkaa nurkkaan, eika potkaissut tyhjaa, vaan oikeasti meni metsastelemaan otokoita). Toinen gekko tipahti melkein Liisan teehen ja eikohan tamakin loytanyt tiensa jalalleni. Kiva kun oli oma hyttysenmetsastaja, harmi ettei pitempaan viihtynyt. Ruokailusta jannittavampaa tekivat myos aina apinat, jotka royhkeasti tulivat varastelemaan esilla olevia aterioita.
Loistavan illallisen jalkeen lahdimme yolliselle jokisafarille!Ajelimme siis pilkkopimeassa veneillamme jokea pitkin ja oppaamme etsi supertaskulampulla puista ja vedesta loytyvia otuksia. Uskomattoman taitava han olikin!Naimme pollon, krokoja taas, ison monitor lizzardin (= monitoriliskon, nain vapaasti suomennettuna), kuningaskalastajan noin metrin paasta!! ja apinoita, niin longtail macagueja, kuin nasalis larvatuksia eli nena-apinoita :) Olin kylla niin poikki edellisyon tietokoneella valvomisesta, etta aloin simahdella veneeseen ja nukkumaan se olikin suoraan mentava. Ja muuten peseytymisesta sen verran, kaikki vesi mita tarjolla oli, oli suoraan siita samaisesta mutajoesta mita pitkin veneillamme porrailemme. Tuli superfresh-olo aina kun kavi pesulla.
Aamulla tulivat oppaamme kuuden pintaan MOOORNING:ia huutelemaan ja olihan sita taas noustava, vaikka unia olisi elainten sijaan mielummin tuijotellutkin. Kahvit naamaan ja veneeseen. Nukuin about koko botskimatkan, mutta kylla sita taas niita samoja apinoita ja krokkareita ja haikaroita aina valilla kerkesi tuijottelemaan. Taman jalkeen oli aamupala ja puolituntia vapaa-aikaa (nokoset) ja sitten kymmenelta lahdettiin trekkailemaan lahimaastoon ihanan Gaff-nimisen oppaamme kanssa. Kaveltiin ympariinsa, tutkiskeltiin tuhatjalkaisia, etsittiin skorppiooneja, opittiin kasveista, loydettiin lepakkoja isojen kasvinlehtien sisalta ja sitten taas!Pokemonihan sielta hyppi vastaan, pienen pieni hohkaavan valkoinen nukkapallero, joka oli kuulemma cotton bug :D Tosi huvittava pomppiva peukalonpaan kokoinen otokka kiipeili eraan neidin housuissa hetken, kunnes paatti lahtea eteenpain!Tama kaveri ei kylla sopinut kuvaan ollenkaan, se erottui niin totaalisesti kaikesta siita ruskeasta ja vihreasta maastosta. Kun sita lahemmin tarkasteli, naytti se ihan rasymaton palaselta!
Takaisin tullessamme kuulimme mahdollisuudesta nahda villeja pygmielefantteja!!!Eras oppaistamme oli lahdossa niita etsimaan ja lupasi soittaa, jos niita paikalle ilmestyisi. Siksi aikaa menimme ottamaan taas nokoset. Valilla Viiden pintaan iltapaivalla tulikin soitto ja lahdimme juoksujalkaa veneille. Ajoimme paikalle, mutta voih!Liian myohaan!Elefantit olivat jo kadonneet takaisin metsan uumeniin :( Tama meidat paikalle kutsunut opas, Lan, oli niin surullinen ja vihainen, ettemme ehtineet nahda norsuja, etta paatti yrittaa viela aamulla uudestaan.
Illalla meilla oli taas yllattaen illallinen, jonka jalkeen lahdimme yotrekkailemaan!Naimme pikkuisia puusammakoita, ja paaaaljon pienia hamahakkeja. Kun oppi katsomaan fikkarillaan oikein, naki, kuinka maa loisti sinisenaan hamahakkien valaistuista silmista!Inhottava ajatus, mutta kaunis naky. Jotain kivaa niissa spaidereissakin sitten kai on. Seuraavaksi loysimme ison mustan skorppioonin!Rohkea mimmi kun olen (jooh!) niin pidin skorpparia kadessa, isojen miesten kavahtaessa ajatustakin. Kylla nekin sitten uskalti. Lissukin oli urhea mimmi! Sittenpa naimme Borneon Blue tarantulan, joka on siis melko uusi laji, loydettiin vasta vuosi sitten! Semmonen nappara kammenen kokoinen yksilo. Viimeisena ja odotetuimpana naimme sivettikissan!Elikkas kauniin villikissan, joka tosin oli niin kovin ujo, etta lahti hilppasenvilkkaan karkuun. Ei haitannut, olin niin innoissani, etta nain edes vilauksen :)
Illalla nautimme virvokkeita yhdessa oppaidemme kanssa. Kaikki osasivat yllattaen sanan Kippis! ja se sopi sitten ihan mihin keskustelutilanteeseen tahansa. Meidan norsunetsijamme Lan vain oli hieman liian hiprakassa jossain vaiheessa ja onnistui ymmartamaan Liisan ihan vaarin, eika suostunut enaa oikein ymmartamaankaan. Liisa siis kutsui nena-apinaa rumaksi ja Lan luuli, etta Liisa tarkoitti Lania :D Eipa puhunut Lissulle viela aamullakaan. Raivostuttava jatka.
Aamulla herasimme klo kuuden sijaan viidelta ja lahdimme norsujahtiin!Ajoimme ja ajoimme, mutta eipa nakynyt norsuja. Sen sijaan alkoi sataa ja oli kylma ja vasytti ja kolmen tunnin veneilyn jalkeen myos hieman ketutti. Mutta sitten sai kahvia ja hyvaa aamupalaa ja aurinkokin alkoi paistaa ja kaikki oli taas kivasti, vaikkeivat elefantit esittaytyneetkaan. Katselimme hetken oppaidemme Shaolin soccerin (vahan niinkuin lentopalloa, mutta jaloilla) peluuta ja puhuimme italiaa italialaisen pikkupojan kanssa :D Tama italianpuhumisemme kasitti lahinna seuraavaa: "Esto bene" "Attenzione" "Quattro staggione" "Tutti" "Si!" yms yhta lahjakasta :)
Oli ryhmakuvan ja hyvastien aika ja sitten lahdimme paluumatkalle Sandakaniin.
Viela samaisena paivana lahdimme Kota Kinabalulle taman mukavan englantilaisen nuorenparin, Billin ja Sarahin kanssa ja loysimme aivan loistavan hostellin, josta siis tallakin hetkella kirjoittelen :) Ilmainen netti, aamupala, kunnolliset siistit huoneet, mukavat yhteistilat, siis ihan tosi hyva :D 28 ringettia yo, eli aika tyyris, mutta ehdottomasti loistokas!Meinasin unohtaa kirjoittaa sen nimen heh eli Summer Lodge! Nyt olen istunut tassa koneella ehka noin koko paivan eli moikka moi!
Hehheh
Longtail macagues!
Kuningaskalastaja!Lintujen korkeinta kastia.
Lissu diggaa tuhatjalkasia
Rasymattomon.
Heaven on earth.
Skorppari
Opas naytti vahan kauhistuneelta :D ei se oikeesti ollu
"Oma pikku skorppioonini, mina halaisin sita, ja rutistaisin sita ja hellisin sita ja..."
Sammakkkkooo!
Shaolin socceri
Hengailuhoodit
"No niin, ajatelkaas nyt sita luokan kivointa poikaa, juu, hymya huuleen!!"
vas: Loistava Gaff, joku ramppari ja arsyttava Tony
1 comment:
jee lisää pokemoneja! mä kyl valitsisin kuitenki karjuhippomonin, on se vaa niin julman ruma ja pelottavan näkönen.
maija
Post a Comment