Kohti Bangkokia ja sen yli! (aina Koh Samuille saakka)

Paivan sairasteltuamme lahdimme siis viela hieman potevaisina kohti Thaimaan paakaupunkia, oi niin mahtavaa Bangkokia. Itse olen vieraillut BKK:ssa ensimmaisen kerran kuutisen vuotta sitten, joten innolla odotin jalleennakemistamme. Odotimme kovasti myos herra Potterin loytymista, seka kaikkia niita ihmeita, kuten 7eleveneita ja suuria ostoskeskuksia ja no, ihan kaikkea!

Venailimme aamulla kyytia bussille saapuvaksi, mutta hakuaika 8.15 muuttuikin nopeasti 8.45:ksi ja yha klo. 9.00:ksi, kunnes paatimme soittaa yhtioon. "Viela kymmenen minuuttia", lupailivat. Kaksikymmenta siina meni. Kuuuitenkin, paasimme matkaan, eli bussiasemalle saakka, jossa odottelimme toiset parisen tuntia. Matka itsessaan sujui kovin rattoisasti. Kaikista kauhutarinoista, kuten kuoppaisista teista ynna muista huolimatta ongelmia ei ollut. Tosiasiassa en edes huomannut mitaan pomppuja...Mongolia vissiin opettaa :)

Bussi saapui illalla kuuluisalle Khao San Roadille, eli siis BKK:n ilmeiseen backpacker-mekkaan. Majoituimme ensimmaiseen vastaantulleeseen guesthouseen, hieman hintava, mutta tiesimme viettavamme siela kuitenkin vain yhden yon, silla seuraavana paivana lahtisimme kohti Koh Samuita.

Bussin oli maara lahtea vasta kuudelta illalla, joten kaytimme paivan hyodykkaasti missio Potterin metsastyksen parissa. Nappasimme taksin toiselle puolelle keskustaa, kirjakaupalle. Masentava "Finished!" odotti meita taallakin, mutta pienen toivonkipinan onnistui myyja meissa herattamaan neuvomalla meidat Empire-tavaratalon kirjakauppoihin. Hyppasimme skytrainiin eli siis metroon, joka kulkee kaupungin ylapuolella!Siisti juttu, joskin aika kallis kylla.

Loysimme lopulta etsimamme, tosin hieman sydamenpysahdyksia aiheutui viela, silla ensimmaisessa kirjakaupassa oli yksi, YKSI kappale jaljella. No viereisessa sitten onneksi hyllyt viela notkuivat kirjojen maarasta ja saimme kummallekin omat.
Lahdimme etsiskelemaan kahvilaa, jossa voisimme nauttia ensikosketuksestamme tahan kauan kaivattuun teokseen. Sompailimme sompailemistamme, kunnes vihdoin loysimme okykalliin italialaisen ravintolan, jossa meilla ei varsinaisesti ollut varaa kuin kokikseen, veteen ja sipulikeittoon.

Lahdimme 1 1/2 tuntia aikaisemmin, eli hyvissa ajoin bussille. Tai niin luulimme. Otimme skytrainin, josta oli sitten tarkoitus ottaa taksi kohti Khao Sania, mutta koska emme suostuneet maksamaan poyristyttavaa 100 bahtia (semmonen 2e), niin paatimme kavella. Alkoi kammottava rankkasade, liikenne oli totaalisen jumissa, matkaa kaveltavana vaikka kuinka ja aika kaymassa kovin vahiin. Otimme lopulta tuktukin, mutta ruuhka oli mahdoton. Laskimme minuutteja. Kun matkaa oli enaa vajaa kilometri (aikaa alle 10min), hajosi meilta rengas. Tama kaikki oli kuin huonosta elokuvasta. (Vielakin sapettaa!). Mitaan muuta ei ollut tehtavissa kuin juosta. Nappasin flipfloppini pois ja sittehan sita juostiin paljain jaloin pitkin Bangkokin katuja. Vaan kuinka ollakaan, ehdimme!Itse bussimatka vaan saattoin olla ehka epamukavin lapimarissa vaatteissa, ilman ruokaa ja vetta. Ainoana valona Potteri, jota ahmin koko yon.

Olimme perilla satamassa aamu viidelta. Buddhan nimeen, miksi??, silla lautta Samuille lahtisi vasta kahdeksalta. No joo, Potteri.

Perilla saarella olimme ennen keskipaivaa ja lahdimme etsimaan manchesterilaisia ystaviamme, jotka majailivat Chaweng beachilla. (Nama manchesterilaiset siis tapasimme Hanoissa, kovin mukavia kundeja). Matlang resort olikin oikein mukava mesta, halpoja ja hyvia bungaloweja, seka loistavaa henkilokuntaa.Resortin ravintola oli rannalla, jota sitten ihastelimmekin kovaan aaneen pitkat patkat!Ymmarrattehan, emme olleet nahneet valkeahiekkaisia rantoja kertaakaan koko matkan aikana, ja totta puhuen, Liisa ei koskaan elamassaan, joten tuntui tama kaikki kovin uskomattomalta.

Istuimme ravintolassa tunteja nauttimassa nakymasta, seka Potterista, kunnes pamahti manchesteri-Jack paikalle. Han kertoi muiden kundien olevan sukelluskursilla ja heidan tulevan vasta seuraavana paivana. Sovimme siis pippalot seuraavalle paivalle. Taman illan vietimme rauhallisissa merkeissa kavellen biitsilla ja nauttien hieman virvokkeita. Tosin itse sahlasin hieman hyppiessamme vedenrajassa olevia betonimoykkyja pitkin, kompastuin ja hetken kaveltyamme huomasin kateni olevan veren peitossa...jonka jalkeen nain silpoutuneen isovarpaani. Heh, no ei se nyt ihan silpoutunut ollut, mutta aika inhasti leikkaantunut auki. Tulehduksia odotellessa!

Seuraavana paivana meilla piti olla lounastreffit Jackin kansa, mutta hem, hem..:D itse istuin bungalowimme terassilla ja huoneessa lukien Potteria ja itkien silmat paastani :) Huh mika kirja!OKEI!Ei enaa sanaakaan Potterista, lupaan!

Illalla oli iloinen jalleennakeminen poikien kanssa ensin raflassamme, josta sitten jatkoimme biitsibaareihin. Ihmiskunta on taas keksinyt uuden (uuden ja uuden, tieda hanta?) ja simppelin tavan saada ihmiset kovin humalaan, kovin helposti. Avainsana on bucket, eli ampari. Pointtina se, etta tilaamasi drinkki ei tulekaan lasissa natisti 4cl alkoholiannoksina, vaan amparissa hmm ehka noin litran(?)annoksina. Tarkoitus olisi myos kai jakaa (tosin monet vetelivat yksinaan), joten nain Peten kanssa teimme. Hyvaa oli ja halpaa, ei voi valittaa. Kavimme viela omassa ravintolassamme hetket istuksimassa, kun Pete sai idean youinnista, eika sita paata sitten kaannetykaan. Uimaan siis menimme ja hauskaa oli. Tosin yon pikkutunneilla jai suihkuttelu toiseksi unen viedessa voiton ja aamuinen heratys suolaisena ja kokonaisvaltaisesti hiekkaisena vei hieman pohjaa talta huvilta :)

Pojat lahtivat samaisena paivana kohti BKK:ta ja kotia, me jaimme nauttimaan puhtaasta vapaa-ajasta: meidan ei tarvinnut tehda yhtaan mitaan. Ja niinhan siina toki kavikin. Illalla nautimme maittavan aterian paivaunien (5h) jalkeen vain kaydaksemme taas nukkumaan.

Seuraavana paivana ostimme liput Koh Taolle ja netteilimme loistavassa Apple Pie-nimisessa internetkahvilassa. Paikka oli thaimaalaisen naisen ja hanen hollantilaisen miehensa omistama ja samaisena paivana sattui olemaan heidan tyttarensa 5-vuotissyntymapaivat. Meidat kutsuttiin mukaan juhliin, nauttimaan maittavia thaikokkauksia ja lopulta kakkua, josta kylla kohteliaasti kieltaydyimme (tuntui niin epakohteliaalta syoda toisen juhlaruokia. Ehka kieltaytyminen oli tosin epakohteliaampaa. Oi suomalainen epavarmuus!) Kavimme kuitenkin ostamassa tytolle synttarikortin, jonka han vastaanotti terveella ujoudella :)

Siina oli meidan Koh Samui. Mitaan ei nahty, eika tehty, mutta oli kivaa :) Bangkokiin viela takaisin pariinkin otteeseen. Ja NYT ON NIITA KUVIA TAAS!!Jei.


Matlang resortin rafla

Pete ja Lissu

Jack

meijan bungalowi

Biitsi