Skootteripannutuksia, orpokotivierailuja ja hippejä

Maanantaina olin koulussa, mutta sitä samaa shaibaahan se taas oli. Päivällä lähdin nettiin koska olin sopinut toiset skypetreffit ja eiköhän tarjoilijapoijjaat innoissaan jo Buddhassa hymyilleet. Olisi pitänyt sanoa, että olen naimisissa. Kaupassa sain valaistuksen tehdä kasviskermakarrisoppaa, jota kotosuomessa aina väsäilin ja olin ihan innoissani. Siitä tuli ihan maittavaa ja sitä tuli myös paljon, joten loppuviikko meni tätä popsiessa.

Tiistaina mentiin ekalle tunnille, mutta ei tokalle, koska Maija ylipuhui mukaansa surffaamaan. Lähdettiin siis himasta hakemaan kamat ja Maijan vuokralauta ja ajeltiin kohti Doublesixiä, kun risteyksessä kuului ikävä räsähdys ja humps oltiikin maassa skootterin kanssa. En oikein tajunnut ensin mitä tapahtui, enkä ole ihan varma miten pääsin niin nopeasti pois maan ja laudan ja skootterin välistä, mutta siinä sitä vaan seisoi sitten ja yritti parhaansa mukaan auttaa Maijan jalkaa pois skoban alta. Joku paikallinen riensi heti apuun, nosti skootterin ja toi laukusta pudonneen vesipullonikin takaisin. Ei hätiä mitiä oli nopea päätelmä, ketään ei sattunut ja auto, jonka perään siis törmättiin, oli lähtenyt menemään joten valtakunnassa kaikki hyvin. Paitsi kun sitten alettiin tutkia surffilaudan hieman vinksallaan olevaa evää. Se oli tainnut murtua jäädessään skootterin alle, mutta muuta ei ollut tehtävissä kun ajaa pois keskeltä risteystä. Joku poliisimieskin siihen tuli jotain sönköttämään, mutta herra ei ollut yhtään avulias tai sympaattinen. Ihme ettei antanut sakkoja. Biitsillä todettiin että ihan sama, mennään surffaamaan, mutta siinä 45 minuutin jälkeen murtunut evä oli murtunut lopullisesti pois, joten lopetettiin urheilu ja paineltiin Kutalle vuokraamoon korjauttamaan lauta.

Echo-beachillä piti olla Oakleyn surffiskabat, joten lähdettiin niitä etsimään, mutta perille päästessämme huomattiin nopeasti ettei siellä mitään kisoja ollut. Jäätiin hetkeksi hengailemaan, mutta paikallset pojat olivat taas vähän liian fiiliksissä bikinitytöistä, joten ei huvittanut sitten enää. Illalla mentiin hierontaan! Se oli kivaa, kokovartalohieronta maksoi sen nelisen euroa, joten ajateltiin, että vihdoin olisi aika. Olihan se ihan mukavaa, mutta enemmän tai vähemmän sellaista silittelyä, ei niinkään kipeiden lihasten helpottamista. Plus että hierojamimmit pälpättivät keskenään koko ajan eivätkä oikein tuntuneet keskittyvän työhönsä, oma hierojani jopa vastasi kännykkäänsä kesken hommien. Hieronnan jälkeen oli aika öljytty olo eikä suihkukaan tuntunut tehoavan tähän, onneksi oli sentään hyväntuoksuista kamaa.

Keskiviikkona en muista tehneeni varsinaisesti mitään, paitsi koulua tietty, lakitunnilla oli joku ihme roolileikkihölmöily, jossa oma roolini oli olla maaperäasiantuntija ja suositella epäorgaanisten lannoitteiden käyttöä. Sanoin, etten voi niitä suositella ellei sitten korruptiomassia anneta handuun...en tiedä kuinka iloinen opska oli tästä vastauksesta, mutta niinhän täällä toimitaan toisaalta?

Torstainen eksku oli peruttu, joten päätettiin painua Helin kanssa Sanuriin päiväretkelle. Eksyttiin hienosti heti aivan väärään suuntaan pikkuteille, mutta oikea suunta löytyi lopulta ja päästiin biitsille vievälle tielle, joka oli tukossa mielenosoituksen takia. Jouduin hetken suostuttelemaan Heliä ajamaan vaan näiden mielenosoittajien ja poliisien ohi, kuten kaikki muutkin. Ei ne poliisit aina sakota. Biitsi oli hieno ja aurinko porotti kuumana. Ensimmäisenä etsittiin rafla, syötiin maukkaasti ihaillen rantsua ja käppäiltiin eteenpäin. Sanur vaikutti aika seesteiseltä. Joku mamma tuli tarjoamaan hierontapalveluita ja vihoittelevan niskani puolesta suostuin tähän. Tällä kertaa nainen löysi kipupisteetkin ja hieronnan jälkeen oli melko mukava olo. Syötiin jätskiä ja juotiin hyvää mehua ja päätettiin sitten nopean pulahduksen jälkeen ajella takaisin kotio päin.

Maria oli Seminyakissa joten kutsuttiin tämä kylään. Illalla oli läksiäisbileet Moon Villalla, joten lähdettiin kimpassa sinne, tosin ihan selvinpäin (paitsi Heli) ja olihan se aika tylsää. Hehe, tai siis varmaan ihan kivat bileet mutta ei oikein inspannut. Skygardenin kauhuyökerhossa oli torstaisin aina kymmenestä yhteentoista ilmaista juomaa ja ruokaa, joten suurin osa poppoosta suunnisti tuttuun tapaan sinne. Päätettiin Maijan kanssa, että mennään, mutta vaan syömään :) Siispä paineltiin sisään (ilmaiseksi siis, ei tartte maksaa mitään), haettiin Helille ilmaisia juomia ja venailtiin safkoja. Tulihan ne, kevätkääryleitä, samosoita ja chickenwingsejä. Nam. Ja sitten kun vatsa oli täynnä, lähdettiin himaan. Näinkin voi säästää ;) Heli oli bailannut täysillä yhden turkulaisen mimmin kanssa, joka oli kahden viikon reissun aikana melkein unohtanut suomenkielen.. Huh, onneksi tapasi meidät, ois voinu unohtua koko kieli pian!!! (??) Kaikennäkösiin pöllöilijöihin sitä aina tutustuukin.

Perjantain aloitin aamu-uinnilla, josta on jo vähän tullut tapa. Käveltiin Buddhaan, jossa tavattiin Maria ja nettiinkin olisi pitänyt päästä, mutta siellä oli sähkökatkos, joten mutustettiin vaan safkat nassuun ja oltaisiin haluttu lähteä jo kotio, sillä kolmelta meitä tultiin hakemaan orpokotivierailulle. Vaan sade sade rankka ropisi niin, ettei lähdöstä meinannut tulla mitään, lopulta Maria heitti ensin Ellin ja sitten minut kotiin skootterillaan, jotteivat läppärit kastuisi matkalla. Orpokodista tuli mukava mies meidät hakemaan ja ajeltiin noin tunti kohti Tabanania kera Ellin, Marian ja krapulaisen Helin :) Orpokoti oli nimeltään Salam ja se oli hieno ja iso paikka! Tilaa siis riitti, oli isot huoneet ja koripallokentät ja yleistilat! Tultiin täydelliseen aikaan, koska lasten englannintunti oli juuri alkamassa. Aussimies, entinen rehtori ja nykyinen eläkeläinen oli muuttanut Balille orpokodin läheisyyteen ja sitten ajan käytyä hieman tylsäksi, oli tämä päättänyt ottaa hommakseen opettaa lapsille englantia kaksi kertaa viikossa. Ensin kerrottiin vähän Suomesta, lapset saivat kysyä kysymyksiä ja sitten oli sanakokeiden aika, joissa autettiin testaamalla lapsosten kielipäätä. Nopeita oppimaan, pakko sanoa. Luvattiin tulla uudestaan ja aussimies myös kertoi keränneensä rahaa, jotta voisi viedä lapset elokuviin, koska suurin osa porukasta ei ollut koskaan ollut leffassa ja pyysikin meitä mukaan auttamaan valvomisessa ja ihan muutenkin vaan! Olisi hienoa, mennään jos vaan ehditään!

Meidät heitettiin takaisin kotiin ja autoon tuli kyytiläiseksi myös mitä hurmaavin kolmivuotias Eka-niminen vekara. Kunnon showmies olikin, hitsi. Olisi tehnyt mieli ottaa hänet kotiin. Paineltiin illalla vielä uusiksi Buddhaan ja tällä kertaa nettikin onnasi. Elli ja Heli painelivat bailaamaan perjantain kemuihin, itsehän jäin kiltisti nukkumaan kotio. Lauantaiaamuna Ellin ja Helin vielä koisatessa otettiin Maijan kanssa skootteri alle ja lähdettiin katsastamaan Double Sixin aallot. Siellähän niitä oli, joten hetki surffailtiin siinä, mutta pian sitä väsyi ihan poikki kun ulos (eli poispäin rannasta) pääseminen oli niin helvetin rankkaa. Virtaus painoi niin kovasti takaisin biitsille, että sai todella tehdä töitä jotta pääsi aaltojen juurelle. Ei meidän kunto kovin kauaa kestänyt. Illalla mentiin leffaan Ellin kanssa ja kutsuttiinpa Mariakin mukaan. Haluttiin nähdä Alice in Wonderland, mutta tietysti lauantai-ilta oli täälläkin se suosittu leffahetki ja liput oli myyty loppuun. Ei hätiä kuitenkaan, toinen näistä kahdesta leffasta ei tällä kertaa onneksi ollutkaan mikään kiinalainen ninjailuelokuva kuten yleensä, vaan Crossing over, joka kertoi jenkkilän maahanmuuttajien tarinaa. Todella hyvin tehty ja näytelty, ihan kyyneleet tuli välillä silmiin ja taas muisti kuinka paska mesta se Uuesaa oikeesti onkaan. Sananvapaus on suhteellinen käsite ilmeisesti.

Maija ja Heli olivat lähteneet lauantain bileisiin. Heli siis kolmatta päivää putkeen ja sen kyllä huomasi seuraavana päivänä :D Tyttöjen piti muuttaa sunnuntaina Kutalle harmiksemme (meillä oli niin mukava naapuruussuhde, höh :(), mutta se oli kai helpommin sanottu kun tehty ainakin Helin olotilaa seuratessa hehehe. Itsellänihän oli skypeilydeitit, joten mentiin Ellikän kanssa Buddhaan ja taas satoi niin maan perkeleesti. Elli lähti aiemmin kotiin varattuaan meille Singaporesta hostellin, joten käppäilin yksin pelottavan pimeän ja räksyttävillä koirilla täytetyn tien takaisin himaan. Se oli aina yhtä kuumottavaa, mutta asioista on tähän mennessä tupannut selviämään hengissä (koputan puuta).

Ei enää haluttu mennä maanantaina kouluun ja koska oltiin oltu niin kovin ahkeria, ettei poissaolojakaan ollut kertynyt muihin luokkalaisiin verrattuna paljon ollenkaan niin päätettiin lintsata. Mentiin surffaamaan sen sijaan, mutta yhtä pesukonetta oli meri taas ja välillä tuntui että hukkuu. En kauaa viihtynyt ja rantautuessani iski karmistuttava päänsärky ja kuumotus. Judas, paikallinen surffaripoika tuli kyselemään surffista ja kokeili otsaani valitettuani särkyä ja totesi, että joko se on kuumetta tai sitten mun pää käy jollain ylikierroksilla. Kummin vaan, ei enää tehnyt mieli veteen tai aurinkoon. Parin lääkkehen jälkeen simahdin Ellin, Helin ja Maijan viekkuun aurinkotuoliin varjon alle, jossa joku heijastelu teki massuni ihan punaiseksi. Koko loppupäivä meni ihan pöllähtäneessä olotilassa ja päänsäryssä. Ajellessamme himaan biitsiltä alkoi sellainen oikein kunnon trooppinen sadekuuro. Sellainen, jonka luulet tulevan jo maksimillaan, pisarat eivät voisi olla enää isompia eikä vesi enää sen märempää ja sitten sen voima yhtäkkiä tuplaantuukin. Käydessäni pesulla tämän läpimärän kotiinpaluun jälkeen mietin, että sade ulkona tuli tosissaan kovemmalla paineella kuin vesi surkeasta suihkustamme. Vessasammakkomme nautiskeli selvästi. (Meidän vessassa siis asuu sammakko, se on oikein mukava kaveri, päivisin piilottelee kivien välissä ja iltaisin pistelee ötököitä poskeensa. Lemmikkieläin melkein siis).

Mentiin vielä Kutalle illalla tsekkaamaan Mapen ja Helin uusi kämppä, joka oli aika viehättävä. Tosin piha oli yksi iso allas kaiken sen vedentulon jälkeen ja ällötti kävellä siellä kuralammikossa. Mentiin safkailemaan burritoksia Mojoon, vaan taas jouduin pettymään. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon limeä voi tunkea yhteen burritoon?? Tässä sitä oli ainakin liikaa. Tekivät minulle uuden, mutta ällötti. Se on tuolla jääkaapissa odottamassa nälkää.

Tiistaina koulun jälkeen Maria tuli treffaamaan minut Buddhalle, jossa suunniteltiin koulun jälkeistä elämää! Päätettiin siinä ja silloin, että Sumatralle mennään ja tsekkailtiin lippujen hintoja, halvat löytyi joten shopattiin ne saman tien pois alta. Sitten lähdettiin Desa Seniin, jossa oli muun muassa joogaa, majoitusta, rafla ja mitähän kaikkea, mutta tänään siellä oli jonkun hipin luento sekä ilmaista safkaa, joten mentiin ensin syömään herkullisia kasvisruokia ja sitten kuuntelemaan luentoa. Osa luennosta meni hieman yli mun skeptikon rajojen, mutta oli sillä jätkällä ihan asiaakin. Kapitalismi ei toimi, sehän me ollaan jo huomattukin, eikä muutenkaan tämä meidän elämäntyyli, kulutusyhteiskunta eikä se käsittämätön ahneus ja maailman raiskaus. Hienointa on, että maailma muuttuu ja ihmisiä, jotka ovat muuttaneet elintapojaan ympäristöystävällisemmiksi ja myös jotenkin yhteisöllisemmiksi (pois tästä länsimaalaisesta yksilöyhteiskunnasta), löytyy yhä enemmän ja enemmän ja kuten tämä hippi sanoi: tätä liikettä ei voi lopettaa, sillä ei ole johtajaa joka voitaisiin tappaa eikä sillä ole poliittista puoluetta, joka voitaisiin kieltää. Niin että PEACE OUT!

Kekenä lähdettiin Singaporeen, ou jeah!