Hermostuminen

Viikot alkoivat taas Filippiinien loistavuuden jälkeen kovasti toistaa itseään. Erityisesti vihloontumisen tasolla. Ensinnäkin korvani ei yhtään tykännyt sukellusreissusta vaan korvatippojen laittamisenkin jälkeen heräsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä siihen kun koko oikea puoli päästä jomotti ja vihloi niin ettei ajatuskaan enää kulkenut. Valvoin siis parisen tuntia kyyneleet silmissä, mutta vihdoin coctaili särkylääkkeitä ja korvatippoja turrutti takaisin uneen.

Aamulla se nukkumattomuus kyllä tuntui ja Maijakin oli taas hieman kipeänä, joten päätettiin koulun sijaan lähteä lääkäriin. Ja mitäs muuta kuin antibioottikuurihan sieltä jälleen kerran määrättiin (kolmas viimeisen kuukauden sisään). Vastustuskyky mahtaa olla pian syöpäpotilaan tasolla. Tulee jotenkin mieleen ala-asteen terkkari joka määräsi jok’ikiseen vaivaan hiilitabletteja, täällä superlääkkeenä niiden sijaan antibiootit. Saatiin mukavasti tosin saikkua kaksi päivää, joten eipähän kouluunmeno ainakaan rassannut. Surffi olisi houkuttanut, mutta olin uintikiellossa eli jäljelle jäi pelkkää chillailua. Illalla päätettiin lähteä tyttöjen kanssa shoppaamaan surffioutletteihin, joista löysinkin uuden bikinit (tulivat tarpeeseen, vanhat olivat niin kulahtaneet että hyvä kun päällä pysyivät). Toisesta outletista ulos tullessamme tajusimme, ettei Ellin (tai oikeastaan Yusiun oma, Ellillä lainassa ollut) kypärä ollut enää missään. Yleensä lukitaan kypärät skootterin penkin väliin, mutta täksi pariksi kymmeneksi minuutiksi oli Elli jättänyt omansa lukitsematta ja heti se lähti kävelemään. Ketutti. Omani on niin surkea ilmeisesti, ettei sitä kehdattu viedä.

Tiistaina ei siis tarvinnut mennä kouluun kun korva oli kerta niin pipi. Linda oli kampaajana luvannut hoitaa hiuksemme uuteen kuosiin ja tiistai-aamuna oli minun tukkani vuoro. Tosiaan Venezuelassa viime vuonna Lauran ponnarilta katkaisemiin hiuksiini ei ollut sen jälkeen koskettu, joten olikin ehkä aika hieman keventää tätä paksua ja meriveden tuhoamaan pehkoani ja loistava siitä tulikin. Ja lyhyt :D Illalla oli Judyn, paikallisen surffarikundin synttärit, joten lähdettiin siis Double Six-biitsiä kohti heti kun rankkasade hieman antoi periksi ja siellähän oli bailut jo hyvillä aluillaan. Linda oli käynyt aiemmin päivällä hieronnassa ja joissain kauneudenhoitojutuissa ja kertoi stooria kuinka mieshieroja olikin sitten antanut ehkä normaalia intiimimmän hieronnan. Henk.koht. taidan jättää tämän span väliin. Siirrettiin bileet raflasta biitsille, mutta pian porukka alkoikin jo valua Kutaa kohti. Heli meni hakemaan skobasta huppariaan, koska sade oli tuonut virkistävän viileyden mukanaan, mutta kappas kehveliä, taas puolen tunnin sisään oli joku jo kerinnyt murtautua (tai ehkäpä skoban luukku ei ollut kunnolla kiinni, epäili Heli) penkin alle ja niin lähtivät kävelemään parin euron feikki raybanini ja Helin huppari. Olin raivona. Kirosin koko Balin alimpaan helvettiin ja erityisesti sen ääliöt asukkaat ja halusin vain pois. Vaan ehkei se kuitenkaan ole näiden asukkaiden vika vaan niiden (meidän?) urpojen ja rikkaiden turistien syy: liikaa liikaa liikaa ihmisiä, jotka eivät osaa kunnioittaa paikallista kulttuuria ja syytävät myös hölmöinä rahaa niin paljon kuin paikalliset kusettajat vaan kehtaavat pyytää. Mutta oi miksi helvetissä piti viedä ne mun arskat, jotka ei oo minkään arvoset??? Enemmän niiden kantamisesta on harmia kuin loppupeleissä rahallista hyötyä. ARGh. Illasta meni maku ja lähdettiinkin aika aikaisin kotiin sieltä Kutan syntipesästä.

Keskiviikkona ei koulu kutsunut, joten painuttiin biitsille, siellä oli kuuma, yllätys. Paloin muuten taas varjossa, sitä ei olekaan käynyt sitten Egyptin reissun. En vieläkään ihan ymmärrä miten se on mahdollista, mutta jotain heijastusjuttuja ne kai on. Lindan lennon oli määrä lähteä aikaisin torstaiaamuna, joten heitettiin illalla hyvästit mutta huonoksi onneksi ei herätyskello ollutkaan ollut tarpeeksi tehokas ja 5.20 vessassa käydessäni kuulin kiroilun yläkerrasta ja ymmärsin Lindan myöhästyneen. Yritettiin kimpassa etsiä Air Asian numeroa ja miettiä vaihtoehtoja, mutta pakko se oli vaan Lindan ottaa taksi alle ja painella kentälle. Kuala Lumpuriin ei mennyt enää aamulentoa, joten mahdollisuutta päästä jatkolennolle Hong Kongiin ei myöskään ollut niinpä Linda joutui hankkimaan kokonaan uudet liput seuraavalle päivälle. Nihkeetä :(

Iltapäivällä tytöt heittivät minut skoballa lähelle Seminyakkia, josta tein pikku kävelylenkin tutkien sisustusshoppeja. Tarkoituksena oli ostaa koristetyynyliinoja, jotka Suomessa maksaa mansikoita, ja löydettiinkin Helin kanssa ihan kuin vahingossa myöhemmin shoppi halpoine ja hienoine liinoineen. Kävely polttavassa auringossa oli uuvuttavaa, mutta tuntui hyvältä liikkua jaloin, täällä kun skootterilla mennään kaikkialle eikä käveltyä tule läheskään tarpeeksi.

Lauantaiaamuna otettiin surffi haltuun. Tai siis minä otin, Heli kannusti rannalta. Oli hienoa melkein kuukauden tauon jälkeen taas olla aalloilla. Illalla oli bailut, mutta ei niissä varmaan ollut mitään ihmeellistä kun en muista. Ja siis muistamattomuus ei johdu alkoholin määrästä, vaan siitä että nämä illat alkavat muistuttaa niin liikaa toisiaan. Teinkin tuossa periaatepäätöksen, että Kuta saa nyt jäädä omiin oloihinsa. Sunnuntai meni Bali Buddhan kahvilassa netteillessä ja skypetreffeillessä. Tarjoilijat naureskelivat kun olin ollut siellä ehkä kolmisen tuntia ja lopulta kyselivät sitten nimeä ja siviilisäätyä. Perussettiä.