Kuala Lumpuriin!

Aamuinen lähtö paratiisisaarelta oli surkea. Tästä alkaisi oma matkani yksin eteenpäin, mikä oli sinänsä jännää kyllä, mutta olisi siellä saarella voinut loisia vielä kauemminkin. Chrisin destinaatio olisi Thaimaan Raileh, jossa pääsee kipuamaan kallioille, ei kuulostanut hullumalta sekään. Botski lähti 8.30 joka oli liian aikaisin varsinkaan kun tavarat ei tietty ollu pakattu edellisiltana. Veneiltiin siis takaisin Pakbaraan, jossa minut ohjattiin parin sakemannin kanssa taksiin, Chris jäi etsimään omaa tietään.

Pääsin Hat Yain juna-asemalle, jossa olin ilmeisesti jotenkin kummaksuttava näky. Ihan kuin alasti oisin käppäillyt steissillä, samanlainen fiilis (en oo tosin kokeillut, mutta voisin kuvitella). Hengailin aluksi parin tsekkiläisen kanssa, joista toinen ystävällisesti hääti pari rinkkani pesiytynyttä torakkaa, kuvottavaa. Heidän lähdettyään joku paikallinen renttu tuli jubailemaan, mutta valitettavasti oma thaini on melko huonoa ja tän jätkän englanti ei myöskään sujunut. Yritin lukea LP:tä ja ignoorata tämän innokkaan kundin, mutta ei se mihinkään lähtenyt, tuijotteli vaan kirjaa olkani yli. Jep. MUUTEN, bahasa indonesian alkeet on jo hallussa vaikkei koulu ole edes alkanut, Chris oli hyvä opettaja. Osaan muun muassa tinkiä, numerot on tutut jo kaikin puolin ja myös perus minun nimeni on, onpa kuuma, hyvät päivät ja muut vastaavat onnistuu loistavasti. Thainumerot opin myös ja tietty kysymään hintoja ja sellaista pientä. Mutta ei sillä paljon paikallisten kanssa jubailla. Ois pitäny opetella sanomaan, että Joo joo naimissa olen, turha ahdistella kaveri.

Onnekseni bongasin länkkärikundin, jonka avulla pystyin jättämään thaikkukundin rannalle ruikuttamaan. Tämä länkkäri oli itävaltalainen kaveri, vaikutti ihan mukavalta ainakin aluksi, mutta pian kävi ilmi että tätä kundia ei kyllä miellyttänyt mikään: ”ihmiset täällä on niin outoja, varsinkin kambodzalaiset ” (mitäh? Kambodzalaiset on jotain mukavimpia ihmisiä ikinä!), ”tää ruoka on pahaa” ”tää juna on huono, jengi meluaa, missä on ravintolavaunu” jaada jaada jaa. Meni hermot jo ennen kun junaan päästiin ja onnekseni olin toisessa vaunussa. Yritin ostaa itselleni petiä yöksi, se kun oli niin halpa myös, mutta ne oli loppuunmyyty, joten sain istumapaikan jonkun malesialaismiehen vierestä. Kovin avulias jäbä ja osasin englantiakin, mutta päikkäreitä ottaessani alkoivat kundin kädet käydä vähän liian lähellä ja argh mikä ahdistus, yksin reissaaminen mimminä on kyllä joskus hieman rankkaa. ONNEKSI päästiin Thaimaan ja Malesian rajalle, jossa pääsin hetkeksi eroon vierustoveristani. Istuskelin laiturilla venttailemassa junaa helppojen rajaselvitysten jälkeen kun paikallisen perheen äiti tuli tarjoamaan minulle litsinkaltaisia hedelmiä. Olin ottamassa yhtä, mutta ei, koko nippu oli minulle :D Terima kasih!!

Onneksi noin parin tunnin matkan jälkeen vierustoverini jäi pois junan kyydistä, joten sain kaksi penkkiä itselleni ja ai kuinka mukavasti nukuinkin tämän jälkeen, aamun saakka, heräsin ehkä puolituntia ennen KL sentraalia. Kello oli noin kuusi aamulla ja etsiskelin kovasti tietäni Golden Triangelille KL:n keskustaan ja minut ohjattiinkin oikeaan junaan ja tämän jälkeen ihme kyllä löysin tieni myös Monorail-asemalle ja pääsin Bukit Bintangille, jossa hostlamme oli. Meni kauan ennen kun löysin hostellin, koska sen kyltti oli niin minimaalinen.

Hostellilla tsekkasin itseni dormiin ja kyselin kahdin suomalaisen mimmin perään, Ellin ja Suvin. Ellin kanssa oltiin oltu yhteyksissä kun hänkin on tulossa samaiseen opiskelijavaihtoon ja Suvi oli reissussa mukana ihan lomailumeiningeillä. Tytöt nukkuivat vielä eikä minunkaan petini ollut vielä valmis, joten kyselin suihkun perään, mutta vastaus oli aika tyrmäävä: sun huone ei oo redi niin sillon suihkuun ei voi vielä mennä, tai voi mutta se maksaa. Siis mitähän ihmettä??? Mä olin jo tsekannut sisään ja maksanut ja kaikkea, voi jumalauta. Söin nöyrästi aamiaista ja sitten menin koputtelemaan tyttöjen ovelle! Siinäpä tavattiin sitten, oli hienoa! Mimmit menivät aamiaiselle, itse sniikkasin salaa suihkuun ja sitten sovittiin että mennään tsekkailemaan kaupunkia. Tutkittiin läpi Chinatown, Little India, käytiin Petronasissa safkamaassa (ylös ei päästy kun liput oli loppuneet jo) ja käveltiin myös KL: Toweriin, joka oli mulle hieman hintava, mutta tytöt kävi ylhäällä asti. Kuuma oli ja kävely veti voimat veks, joten jäin dormiini ottamaan päikkärit. Illalla käytiin vielä syömässä ja tavattiin Ellin frendejä, joiden kanssa käytiin juomassa yhden surkeat malesialaiset kaljat (Changia tuli ikävä). Olin jo menossa nukkumaan kun tajusin, että hei, KL:ssä on ilmainen langaton melkeen kaikkialla, loistavaa. Huoneessa tuli tässä vaiheessa käymään kundi joka kertoi kattoterassilla olevista bileistä, joten liittäydyin seuraan ja aussikaveri tarjosi kaljankin. Aikainen aamu kuitenkin pelotti, joten menin tämän jälkeen nukkumaan. Sitten olikin Balin aika!