Arjen alkua

Lauantai meni aika väsyneesti, ei kai tehty mitään muistaakseni. Paitsi joopas, kaikki muut lähti biitsille, mä jäin skrivailemaan ja nukkumaan himaan. Iltapäivällä mentiin ostoksille Kutalle ja syömään myös paikalliseen pieneen Warungiin (eli ravintolaan): niissä on vaan parhaat nasi gorengit ja mie gorengit ja muut ja hinta ei ole kovin korkea (n.40 senttiä annos).

Sunnuntaina lähdettiin surffaamaan! Anna ja Suvi jäivät ottamaan aurinkoa joten minä, Elli ja Ossi jätettiin kamat heille ja otettiin laudat. Elli ja Ossi olivat ensimmäistä kertaa laineilla, joten Ossi päätti ottaa opetuksen, Elli tuli ihan itsenäisesti oppimaan. Kova tuuli, joka oli puhaltanut kuulemma jo monta päivää, sai aallot tosissaan korkeiksi ja tuntui aluksi hieman kuumottavalta lähteä painamaan sinne merenkäynnin sekaan. Taidot olivat myös ruosteessa ja lautakin mallia pieni ja kiikkerä eli alusta ei meinannutkaan tulla mitään, mutta sitten kun sai sen ensimmäisen aallon alle ja keikkui siinä laudan päällä niin ilo oli kyllä suuri. Vaan väsymys iski nopeasti, aallot pyörittivät pitkin merenpohjaa ja kädet alkoivat painaa pian, joten päätettiin, että yksi tunti riitti, mutta kaikki olivat niin onnellisia tästä hienosta lajista, että päätettiin tulla pian uudestaan.

Saatiin skootterit myös alle sunnuntaina, joten niitähän piti lähteä testamaan. Okei, oon viimeksi ajanut skootterilla Laosissa 2007 ja muistan, että se oli melko kuumottavaa, lissu muistaa saletisti myös ;) enkä muutenkaan välitä kovasti moottoriajoneuvoista, joten ahdisti jo valmiiksi. Ja eiköhän tankit olleet tyhjiä, joten saman tien piti painella Balin KAMMOTTAVAN liikenteen sekaan etsimään bensistä. Liikenteestä sen verran, että sääntöjä ei ole, se joka ajaa lujiten menee eka ja väistäminen tapahtuu ihan vaan mututuntumalla, veikkaamalla voittaa, töötti soi ja skoottereita on tiellä jokunen miljoona. En haldannut edes sitä yliherkkää kaasukahvaa vielä, joten kyllä, pelotti aivan helvetisti. Selvittiin kuitenkin hengissä takaisin, bensistä ei ikinä löydetty, joten ostettiin petroolia absolut vodka-pulloista tien varresta ja sitten treenailtiin vielä hiukka omilla kuoppaistakin kuoppaisemmilla kotiteillämme. Testattiin myös kyysäämistä, Elli siis ajoi, minä olin kyydissä, ja se sujui loistavasti. Sovittiin, että mennään maanantaina kouluun tälla keinoin. Illalla tein kotikeittiössä nuduja muiden lähdettyä shoppailemaan ja raflailemaan.

Maanantaina alkoi sitten se oikea koulu ja Suvi ja Anna lähtivät Gileille reissuun. Naapurikämppämme Heli ja Maija tiesivät reitin kouluun, joten päätettiin, että seurataan heitä, niin päästään ainakin perille. Aijai, läheltä piti tilanteita oli ehkä parisen kymmentä, mutta nautiskelin Ellin kyydissä olemisesta hehheh. Bahasa Indonesian tunti oli sekava naisopettajamme opastuksella vaikka kieli jo jotenkin tutulta tuntuikin. Matkailun kurssi olikin sitten jo vähän liian helppoa kamaa, niin basiciä että.

Koulun jälkeen lähdettiin Maijan, Helin, Ellin ja Ossin kanssa poliisiasemalle hankkimaan paikallisia ajokortteja. Mentiin taas parisen poliisiasemaa läpi ennen kuin löydettiin oikea paikka. Itseasiassa kirjoitin tähän pidemmän stoorin poliisin toiminnasta aiemmin, mutta päätin sensuroida tekstin kaikkien kuulemieni tarinoiden jälkeen, sanavapaus on täällä hieman erilaista kuin meillä, joten korruptiotarinat jäätköötte sikseen. Poliisi on ystävä jne.

Tiistaisen koulun jälkeen mentiin taas surffailemaan Ellin, Helin ja Maijan kanssa. Tällä kertaa surffaus menikin jo aivan loistavasti! Loppupeleissä sain melkein kaikki aallot mitä yritin ja niin sitä vaan alkoi oppia lukemaan aaltoja ja fiilistä muutenkin. Hienoa, jäi kyllä hyvä (vaikkakin suolainen) maku suuhun!

Keskiviikon workshopissa oli aiheena Janur eli palmunlehdistä askartelua, se oli hauskaa vaikka itsehän tein kyllä vahingossa ihan oman designin heheh. Paikalliset opastajat repesivät sitä näyttäessäni. Kiitti. Olin suunnitellut lähteväni suoraan skolesta kentälle ja kohti Sulawesiä, mutta päästiinkin niin aikaisin, että hilpsin vielä kotiin nauttimaan altaastamme ja Ellin seurasta tietty. Kerron teille Sulawesistä myöhemmin!