Bali Baby!

No niin, saavuttiin aamulla aikaisin Balille, josta taksilla Kutan keskustaan ihmettelemään kaikkea sitä kaaosta. Istuskeltiin rinkkojen kanssa kaffella ja tuntui että kuumuus iski täällä vielä kovemmin kuin Thaimaassa tai Malesiassa. Lähdettiin etsimään tietämme meille suositeltuihin pariin hotelliin Poppies Lane 1:llä. Ensimmäinen oli liian kallis ja toinenkin aika mutta jäätiin sinne. Uima-allas ja kaikkea älytöntä. Mentiin tsekkailemaan biitsiä ja voi mikä hirvitys se olikaan, kuolleita kaloja joka paikassa, roskaa ja yök, se oli kammottavaa. Tavattiin Ellin ystävä Sini, hengailtiin hetki, käytiin jopa uimassa (miksi, hyh?) ja sitten sovittiin treffit Sinin ja tämän paikallisen poikaystävän kanssa illaksi. Syötiin ja tutkittiin katuja, jotka olivat täynnä skoottereita ja ihmisiä tuputtamassa milloin mitäkin.

Illalla lähdettiin paikalliseen rokkibaariin hengailemaan Sinin ja tämän poikaystävän ja joiden sen kavereiden kanssa, kuunneltiin livebändiä ja juotiin parit Bintangit siinä sitten. Päätettiin kuitenkin vaihtaa paikkaa ja löydettiin huippu karaokemesta, jossa ostettiin hirmumukilliset ”Jungle Juicea”, ihan maukasta oli. Siinä sumassa tutustuttiin kolmeen kundiin jotka olivat myös tulossa opinnoimaan kanssamme joten hengailtiin sitten hetki siinä kimpassa. Myös yksi paikallisista kundeista ensimmäisestä baarista liittyi seuraan ja yritti kovasti hakkailla Elliämme, tosin turhin toivein. Kotimatkalla kävikin sitten vähän hassummin. Siinä kävellemmessämme Poppiesia kotiin päin tuli moottoripyörä takaa, viilsi Ellin laukun hihnan ja paineli karkuun laukku mukanaan. Siinä meni sitten känny, vähän rahaa ja kamera ja huoneemme avain. Onnionnettomuudessa silti, passi ja kortit oli turvassa kotona ja kuvia reissusta oli myös Suvilla, joten jotain jäi silti.

Seuraavana päivänä piti lähteä pollariasemalle aamupalan ja hotellin vaihdon jälkeen ja kierrettiin ehkä kaikki Kutan alueen poliisiasemat, mm. poliisin infopiste, jossa ei voi tehdä mitään...anteeks mutta siis mitähän tarkotusta tällasella pisteellä nyt sitten on :D?? Kun tämä oli hoidettu painelin itse päikkäreille uuteen puolet halvempaan hostlaamme, Elli ja Suvi menivät shoppailemaan Ellille mm. uuden puhelimen ja meille kummallekin paikalliset liittymät. Illalla käytiin syömässä vielä surffibaarissa, siellä näytettiin jotain surkeaa komediaa.

Kuta alkoi pistää pään sekaisin ja kaipasimme jotain rauhallisempaa, joten sanoimme Kutalle sayonarat ja lähdimme Seminyakkiin, noin 10km Kutasta. Ah mikä rauha, huokasimme ja olimme onnellisia tästä muutoksesta. Kirjauduttiin sikahintaiseen hotelliin (no okei 12e, uima-allas, superluksus, mutta enivei) ja nautiskeltiin siitä kaikinsydämin. Kierreltiin päivä lähihuudeja, jotain pientä shoppailua ja tsekattiin biitsi joka oli jo edistystä Kutasta mutta aikapas roskainen sekin! Syötiin maittavaa paikallista safkaa illalla ja jännitettiin seuraavan päivän koulunalkua.

Aamulla otettiin cäbi koululle enemmän kuin hyvissä ajoin ja oltiin ensimmäisinä perillä. Orientaatio pidettiin isossa ja hienosti koristellussa salissa, jossa esitettiin mm. balilaista perinnetanssia ja musiikkia. Saatiin lounasta ja kaikkea ja lähinnä itse kyllä kyllästyin kovasti sillä orientaatioasiat olivat jo kokonaisuudessaan kovin tuttuja. Paitsi saatiin me myös lukkarit hahah, koulua on 8.30-12.30 ma ja ti, keskiviikkosin vielä pari tuntia tähän päälle, joka toinen torstai on ekskuja lähialueelle ja that’s it. Juu, riittää aikaa lomailuun ainakin. Onneksi bahasa indonesian kurssia on pari kertaa viikossa niin ehkä siitä saa jotain sitten irtikin! Jos vaikka oppisi keskustelemaan, sanavarastoni ei ihan vielä riitä kovin avartavaan chattailuun. Muut opiskelijat vaikuttivat kovin perussuomalaisilta, paljon oli kaveriporukoita ja pariskuntia, jotka pidättäytyivät omissa poppoissaan. Huoh. Onneks mulla on Elli. Oli siellä tietty huippumukaviakin tyyppejä, ehkä tää alku on vaan vaikeeta kun pitää juroilla.

Koulun jälkeen osa porukasta oli lähdössä kämppiä katsomaan, joten liittäydyttiin seuraan ja huh mitä villoja meille esiteltiinkin. Toinen toistaan isompia huviloita uima-altaineen ja aamupalatarjoiluineen. Ehkä kuudessa paikassa käytiin mutta ne kaikki olivat melko kalliita ainakin jos halusi oman huoneen, joten alettiin jo hieman menettää toivoamme. Mutta onneksi Farah, joka meille kämppiä esitteli, tiesi vielä yhden paikan. Olin myyty! Perhe joka villaa vuokrasi, ja joka myös asuu samassa pihapiirissä, oli aivan loistava. Mies, Yusiu on hyvin avulias, osaa englantia ja muutenkin vaikuttaa todella rehdiltä kaverilta, hänen vaimonsa on ihanan hymyileväinen, sellainen ihminen joka saa omalla hymyllään hymyn muidenkin kasvoille ja sitten vielä Nang Ying (kirjoitusasu on kyllä tuntematon), pieni poika, hyvin utelias ja reipas, hengailee meidän kanssamme aina silloin tällöin ja otti heti kädestä kiinni ensimmäisenä päivänä. Jep, ja kämppä itse on niin kodikas, ei samanlailla kliininen kuin edelliset kämpät vaan miellyttävä ja sellainen jossa uskaltaa asuakin. Pihalla on iso uima-allas, aurinkotuoleja, pöydät ja tuolit ja kaikki. Sain myös oman huoneen Ellin ja Ossin päättäessä että he nukkuvatkin samassa huoneessa, joten tämä sopi minulle hyvin. 300 euroa tästä lystistä saa maksaa, enemmän kuin oletin, mutta paratiisihan tämä on toisaalta. Saa hieman enemmän vastinetta asumistuelle kuin Helsingissä. Ja voi elämä, siivous kuuluu palveluun ja vessa on kuin mitä parhaimmasta luksushotellista. Itseasiassa siivojat kävivät juuri ja pyytelivät anteeksi olemassaoloaan, hävetti. Kiittivät myös lähtiessään.

Torstaina orientaatio jatkui ja miten tylsää se olikaan, jotain trooppisia tauteja käytiin läpi ja kaikki samat asiat mitä edellisenäkin päivänä. Huoh. Jep mopolla on vaarallista ajaa ja joo poliisi on korruptoitunut ja blaah. Ehkä tästä joillekin oli hyötyä, mutta itse koin asiat jo itsestäänselvyyksinä. Onneksi päivä ei ollut pitkä, joten paineltiin hotellille, jossa oltiin vielä yksi yö, muutto oli vasta perjantaina. Shoppailtiin koulukledjuja, siellä kun ei voi olla hippirääsyissä (eikä mulla tietenkään mitään muuta ollutkaan mukana) ja syötiin hyvin.

Perjantaina muutettiin heti aamusta sisään ja Elli paineli lentokentälle ystäväänsä Annaa vastaan. Itse aloin havitella lentolippuja Sulawesille. Tajusin, että meillä olisi pitkä viikonloppu edessä seuraavalla viikolla ja Bunaken saari kuulosti aika hyvältä, siellä kun on huippusukellusta ja kaikkea ja sveitsiläinen ystäväni oli siellä myös sukeltelemassa, joten mikäs siinä. Yusiu tuli tietty apuun kun en saanut lentoja netistä varattua, hän soitti matkatoimistoon, josta sitten kundi tuli kotiovelle tuomaan liput! Hyvää palvelua.

Kokkailtiin itse safkat päivällä, olipa mukavaa taas tehdä ruokaa pitkästä aikaa. Ostettin pari kaljaa illalla olevia tutustumisbileitä silmällä pitäen. Kyllä oli rentouttavaa, vatsa täynnä, muutto ja kämppäahdistus poissa, kalja kädessä lekotellen uima-altaassa. Why not. Otettiin taksi baarille, jossa tutustumisbileet olivat ja siellä olikin jo melkein koko poppoo. Ihan kivat bailut, mutta jotenkin täällä ehkä kuumuus aiheuttaa sen, että alkoholi tuo esille vaan väsymyksen. Kauhuklubilla oleskelun jälkeen päätettiin, että lähdetään himaan. Ah koti! Meidän koti on paras!