Olimme vasyneita, likaisia ja kylmissamme, silla aamun kelmea aurinko ei lammittanyt. Laura naytti ihan pakolaiselta huivit paassaan ja kaikkine kapsakkeineen. Kaupunki vaikutti pienelta ja melko koyhalta, mutta omituisen kiinnostavalta. Lahdimme etsimaan automaattia saadaksemme Belizen dollareita ja ystavalliset paikalliset neuvoivat meita innokkaasti, ilman taka-ajatuksia tai edes avun pyytamista! Kaikki paikat olivat kiinni viela aamu seitsemisen maissa, mutta ihmisia oli paljon liikkeella. Kuten myos Lamanai Riverside Lodgen omistaja Lance (?). Han bongasi meidat autostaan ja kysyi minne olimme matkalla. Han suositteli hotelliaan ja neuvoi meita eteenpain automaatille. Kaksi ensimmaista olivat poissakaytosta.
Odotellessamme kolmannen pankin avautumista pysahtyi samainen auto viereemme. Siella oli Lancen poika, joka kertoi isansa lahettaneen hanet meidan avuksemme, hah :) Kiitimme kauniisti ja sanoimme tulevamme heidan hostelliinsa. Se olikin aivan mahtava paikka! Joen varressa sijaitsi iso puinen terassirakennus, ymparilla metsaa ja suistoa ja niin paljon lintuja etta! (Luulen, etta bongasin nokikanan). Saimme suhteellisen halvan "huoneen" (10usd) eli nurkkauksen joka oli verhoilla eroteltu muusta huoneesta. Se oli kiva.
Heti 15 minuuttia saapumisemme jalkeen joessa ui kaksi manaattia :D
Kavimme suihkussa ja nukuimme melkein koko paivan tai no ainakin neljaan saakka kunnes parit israelilaiset kundit ja Vanessa jenkeista saapuivat jokisafarireissultaan. He kehuivat sita paljon ja paatimme myos tehda sen seuraavana paivana. Reissu oli siis seuraavanlainen: ensin moottoriveneella ajellaan New Riveria pitkin ja bongaillaan lintuja ja krokoja ja muita elukoita ja sitten paadytaan Lamanain raunioille keskella metsaa, (syodaan lounas) ja tullaan opastetun kierroksen jalkeen takaisin.
Jokisafari oli uskomattoman siisti. Naimme haikaroita, iguaaneja, krokotiileja, kuningaskalastajia ja vaikka mita. Oppaamme oli todella taitava bongailemaan naita elaimia tiheasta metsikosta. Lamanain rauniot olivat upeita ja oli kiinnostavaa kuulla opastus myos, sai vahan enemman irti. Kiipeilimme mahtavaan korkeaan temppeliin ja taas pelotti hieman tulla alas. Kuulimme myos molyapinoiden alyttoman kuoron. Olisin veikannut aanen lahtevan isosta kissaelaimesta, jos en olisi paremmin tiennyt.
Takaisin tultaessa saimme rommimehut kateemme (rommi on kansallisjuoma suurinpiirtein ja rommimehuja juotetaan kaikilla organisoiduilla reissuilla) ja lahdimme hurjaa vauhtia mutkittelemaan pitkin kapeaa jokea. Pysahdyimme tarkastelemaan mennoniittien eli vahan amishien tyyppisen uskonlahkon kylaa. Mennoniitteja on Belizessa vaestosta 11-prosenttia ja he viljelevat kaikesta ruoasta melkein 70-prosenttia, jos muistan oikein. He eivat kayta mitaan moottorivalineita, eivatka naiset saa puhua ulkopuolisille, miehilla on isot parrat ja isot lierihatut. Ja mennoniitit haisevat myos aika pahalle...
Seuraava stoppi oli paikallisen rommipanimon paikkeilla, jossa oppaamme yhtakkia kaivoi banaanin esiin ja alkoi maiskuttaa suullaan. Kaksi hamahakkiapinaa ilmeistyi ilmeisen kiinnostuneina metsasta ja tulivat aivan veneen viereen. Laura antoi ensin osan banaania kadesta pitaen toiselle apinoista ja mina niin ikaan toisen palan. Ottaessani kuvaa alhaalta (maaten laivan kannella) istuutui toinen apinoista yhtakkia syliini! Siina se istuskeli rauhassa kameran valojen valkkyessa, kunnes minun melkein taytyi tyontaa se pois sylistani :) Oli se niin suloinen.
Vietimme viela yhden yon Orange Walkissa, kavimme kavelylla kaupungissa ja ostimme superhyvia leivoksia ja pasteijoita evaaksemme La Popular-nimisesta leipomosta. Nam. Aamusella lahdimme kohti Belize Citya paikallisbussilla ja etsimme Caye Caulkerin-saarelle vievan vesitaksin.
(koneet on altsin hitaita, yritan laittaa kuvia kun tulee vahan nopeempia netteja kehiin!)
Taalla me ollaan!
Orange Walk
Edessa Eli, Vanessa, Laura, Dima, ja mina ja Orlando takarivissa
Jokisafarilta
Iguaaneilla oli vahan sapinaa.
Hmm..unohdin taman kaverin nimen, mutta joku harmaa haikaran serkku se oli.
Kroko!
Devil's cactus
Kiivettiin korkealle
Jyrkat alastulot
Lamanai
Mennoniitteja
Kippis.
Hamahakkiapina
Hehheh, siihen se sylkkyyn istahti
2 comments:
Vaude, hieno reissu ja kivat jutut, ja toi ää:n puute synnyttää hauskoja yksityiskohtia, kuten 'Naimme haikaroita...'
terkkuja miika
Hahhah onpas sulla huumorintaju :D Ehka "nahtiin haikaroita" ois parempi kylla... :D
Post a Comment