Vasta poissa olen viimein perillä: Chetumalin bussiaseman yollinen meininki ja rajanylitys Belizeen

Kaikki ei voi aina menna hyvin, varsinkaan enemman tai vahemman valvotun yon ja aamuisen rajanylityksen kanssa.

Lahdimme Tulumista Chetumaliin bussilla, joka "lahtee joskus 14.00-14.30 valilla". Se lahti 14.40. Nelisen tunnin matka hurahti nukkuessa ja olimme juuri pimean maissa Chetumalissa. Harmiksemme kuitenkaan busseja yli rajan ei enaa mennyt ja jaimme jumiin kaupunkiin, josta LP kirjoittaa "Hmmm and go!". Meilla ei ollut mitaan havaintoa hostelleista eika hotelleista ja olimme hieman eksyksissa, mutta kaksi argentiinalaista likkaa ilmestyivat rinkkoineen bussiasemalta ulos ja kysyimme heilta neuvoa. Tytot kertoivat Chetumalin olevan ehka maailman yksi turhimmista paikoista ja sanoivat jaavansa bussiasemalle yoksi, koska bussinsa lahtisi jo aamuviidelta. Kuten myos meidan! Lyottaydyimme tyttojen seuraan ja teimme hippiringin bussiaseman ulkopuolelle. Pelasimme korttia, footbagia, puhuimme espanjaan ja joimme epailyttavan nakoista Mate-teeta. Paikalliset olivat kovin kiinnostuneita meista ja paadyimmekin auttamaan erasta naista taman englannin-kurssin kotilaksyissa.

Majoittauduimme loppuyoksi sisalle terminaaliin, jossa ei kylla ollut yhtaan sen lampimampi kuin ulkonakaan. Hytisimme rivistossa makuupusseinemme, mutta oikeastaan mina kylla nukuin maittavasti parisen tuntia :) Sitten olikin jo aika lahtea bussille ja kavikin ilmi, etta olisimme menossa samalla bussilla argentiinalaisten kanssa (outoa tosin mielestani, silla he olivat menossa Guatemalaan). Ongelmitta tama lahteminen ei toki mennyt, silla Mika onnistui hukkaamaan bussilippunsa viimeisen viiden minuutin aikana. Pinna oli hieman kireana 11 tunnin odotuksen jalkeen. Ystavallisesti meidat kuitenkin paastettiin bussiin, vaikka pelottavan nakoinen mies, kultainen ase kaulassaan olikin aika vihainen. Lippu loytyi myohemmin Mikan lompakosta.

Sahlays ei loppunut tahan. Meksikon korruptoituneet rajavartijat vaativat 100 peson maastapaasymaksua, jota ei minnekkaan ollut merkitty, ja jonka meille oli sanottu olevan vain totaali huijausta. Ei meilla ollut peson pyorylaakaan, saati sitten kolmeasataa ja taas alkoi hermostuttaa. Minulla oli kuitenkin suomen jaamia, 10 euroa ja argentiinalaiset lainasivat meille 200 pesoa. Tulikin sitten maksettua reippaasti, silla annoimme tytoille Mikan vararahaston eli 20 euroa kiitoksena lainasta.

Vaan ei tassa viela kaikki. Argentiinalaiset tulikin yllattaen maksaa maahanpaasymaksu Belizeen, joka oli joku todella alyttoman suuri summa, eivatka tytot tata halunneet maksaa. He jaivat raja-aidan toiselle puolelle ja me olimme toisella. Bussikuski ei suostunut antamaan takaisin rahoja tyttojen bussilipuista, eivatka tytot suostuneet ottamaan vastaan tarjoamaamme 50 euroa. Lopulta he kuitenkin paattivat tulla lapi, koska enemman rahaa olisi mennyt kalliiden bussilippujen jaadessa kayttamatta.

Aurinko nousi, sahlays ja haslays jai taakse ja olimme upeassa Belizessa.