Mutta se ei oltu me, enka tieda siita mitaan. Kahdeksan tunnin lentomme laskeutui hienosti JFK:lle suomalaislentajan ohjauksessa. Lento itsessaan toki aika tuskainen; kaikki tarjottu viihde koostui Richard Geren kypsista rakkaustarinoista ja holmoista teiniseikkailuleffoista. Uskomattoman hyvat opastukset ohjasivat meidat heti oikeaan junaan ja niin ikaan NYCin vaarallisen tuntuisiin maanalaisiin. Subway oli táynna ihmisia, matka oli pitka ja onnistui Mikakin melkein saamaan tappelun aikaiseksi nojaamalla vahingossa takana istuvan selkaan. Metroasemat olivat pimeitá, rahjaisia ja hieman uhkaavia.
Loysimme aina Harlemiin saakka 125 streetin tuntumaan ja loysimmepa muuten heti tasta huumaavan suuresta kaupungista kaksi suomalaistyttoa. Johan on. Tosin tytot olivat menossa eri hostelliin eli juttu jai lyhyeksi. Oma hostlamme (Jazz on the Villa) oli kaunis vanha kartanomainen mesta, jonne kavelimme ilolla sisaan. Juttuhan siis oli se, etta liiemmin emme lampimilla vaatteilla itseamme olleet kuormittaneet, ja kun -10 astetta celsiusta oli viileaa ja viima ja puhuri pyyhalsivat pitkin Harlemin katuja niin kylmahan siina tuli. Siis niin kylma, etta allekirjoittanut sai kuumeen seuraavana paivana.
Hostla oli huippuhyva ja halpa (noin 11 dollaria per larvi). Nalka alkoi osoitella pitkan reissun jalkeen merkkeja itsestaan ja meilla oli myos Libanonissa talla hetkella asuva, Nycissa vierailulla oleva Nora neiti tavattavana. Sovittiin treffit Apollo teatterin eteen.
Kun láhdimme ulos hostellista, oli katu yhtakkia taynna sinipunaista valonvalketta ja metelia ja hetken ihmeteltyamme huomasimme, etta viereinen talo palaa. Hah, siella oli New Yorkin finest paikalla keltaisine takkeineen ja kyparineen. Loysimme ruokapaikan (Sylvia's soulfood :D) hetken palloilun jalkeen, syotiin ja juotiin ja sitten olikin minun ja Mikan aika lahtea nukkumaan, Lauran ja Noran jatkaessa viereiseen karaokemestaan. Meno oli kuulemma kova, taynna tummia huippulaulajia ja mukavia tyontekijoita. Tosin kotiinpaluu oli kuulemma ongelmallisempi pimeiden taksien ahdistellessa tyttoja. Paasivat kuitenkin elavina ja terveina kotiin.
Jetlaagis heratti meidat kaikki kolme samaan aikaan klo 5 aamulla.
Aamukaffet juotiin tietty Starbucksissa ja Burger Kingissa popsittiin jotain rostiperunoita ja hullun rasvaista pekoni-kananmuna-juusto-wrappia (nam?). Sitten oli aika jattaa Harlem. Harlem oli ihan kiva, vaikka valilla tunsikin olevansa aivan vaarassa paikassa. Niinkun leffassa: Baari on taynna tummia ihmisia ja sitten se yksi valkolainen kavelee sisaan ja kaikki hiljenee ja tuijottaa tietteko? No niin ei oikeesti kylla kayny meille :) Vahan hulluja itsekseen saarnaavia kadunkasvatteja loytyi useasta kadun kulmasta, muttei muuta kummallista ollenkaan.
Napattiin bussi, joka vei meidan Central Parkin vierta aina sen etelapuolelle. Koska olemme urpoja turisteja niin saimme matkustaa ilmaiseksi. Ero 55 streetin ja 129 streetin valilla oli huomattava. Keskuspuisto oli kaunis ja mahtavia olivat pilvenpiirtajat. Rinkat selassa vaelsimme etelaan pysahdellen valilla kaupoissa kasiamme lammitellen. RockefellerCenteri on nyt nahty ja Empire State Building kanssa. Se oli ihan kiva. Ei keretty ylos. Nahtiin viela Nora aiteineen viereisessa Starbucksissa, mutta sitten oli aika jattaa New York taa. Nappasimme taksin kuten leffoissa konsanaan ja kuskiksi sattui kauhean mukava ja poliittisesti valveutunut Burkina Fasolainen.
JFk oli totaali kaaos eli turha mesta, mutta paasimme koneeseen. Oli kiva New York, mutta liian kylma niin kylma.
Lamminta nyt.
Lentokentalla innostuneita matkaajia
Laura sammui punaviinipullo kadessa
Kartan tutkiminen Nycissa
MIKA
Palomiehia!!
Joulupukki ja paloportaat
Jazz on the Villa
Bussissa oli tunnelmaa
Central Park
Skyscrapers
lisaa
Empire?
Kohti lentsikka kenttaa.
1 comment:
No voi hyvänen aika! Olipa ihanaa saada viestiä. Melkoisia sattumuksia teille siellä on jo tapahtunut. Voin kuvitella teidät kylmissänne suuressa Nykissä, jossa lentokoneet tippuu ja talo palaa naapurissa. Tääl ei tapahdu mitään tollasta, nyyh! Mut elämä on seikkailu ja te nyt erityisesti siellä seikkailua etsimässä, et hienoo! tai siis ei oo hienoo, et lentokoneet putoo, mut et kaikenlaista you know! Mukavia seikkailuja jatkossakin! Ja pitäkää nyt niitä kamojanne koko ajan silmällä, ku mitä on kuullu juttuja, niin kaikki viedään, jos silmä välttää. Piti nyt laittaa tähän tää äidin varoittava opastus, vaikka aikuisiahan te ootte ja järkeä jo riittävästi päässä. Mutta seikkailut jatkuvat ja toivotaan mukavia sattumia ja yllätyksiäkin matkan varrelle!
Take care! Tarja&Markku
Post a Comment