Loydettiin hostelli nimeltaan Bella´s ja myos heti suomalainen Janne. Paikka naytti hauskalta, joskin skidisti resuiselta. Laura sai sangyn dormista ja mina ja Mika oman privaatin ullakkohuoneen aina neljannesta kerroksesta! Sinne piti kiiveta aina tikkaiden ja ikkunoiden lapi, mutta maisemat olivat mahtavat yli koralliriutan ja riippumatto toi mukavaa tunnelmaa.
Hostellissa oli paljon hyvaa jengia, ruotsalaisia, ausseja, kanadalaisia...ja omistaja Mission (who was on a mission) oli kunnon perinteinen rastafari. Tehtiin ensin ruokaa (koska se oli erikallista ravintoloissa ja oikeastaan myos kalliimpaa kaupassa kun suomessa!). Reggae soi ja rommia oli poydassa enemman kuin tarpeeksi. Kavimme tsekkaamassa paikallisen yokerhon, (jossa Laura silpoi isovarpaansa:( ), mutta mentiin aikaisin nukkumaan, koska aamulla oli snorklausreissu tiedossa. Paitsi Laura, joka ei myoskaan saanut itseaan snorklaamaan vaan jai hostellille lepailemaan.
Lahdimme siis Mikan, noin 15 muun ja 3 rastafarin kanssa snorkkeloimaan purjeveneella koralliriutoille. Ensimmainen stoppi oli Coral Garden, jossa snorklailimme itseksemme noin puolisen tuntia. Upeita ja ISOJA kaloja, seka koralleja, jotka tosin olivat aika varittomia. Seuraava sukellus oli opastettu, silla paikka oli suojeltu. Juuri ennen matalaan ja kirkkaaseen veteen hyppaamista veneen vierelle ilmeistyi kaksi haita!!Ne uivat mahtavan nakoisina ja rauhallisesti veneemme ymparilla hetken ja haipyivat sitten muualle. Oppaamme Steve ja Zeus nayttivat meille erilaisia kaloja, koralleja ja mm. meritahtia jotka pitivat kosketuksesta :D Hienointa kuitenkin oli kun Steve nappasi hain kiinni, jotta voisimme katsoa sita hieman lahempaa. Koskettaessa se tuntui aivan karhealta kissan kielelta.
Soimme lounasta, joka maistui todella hyvalta sukelluksen jalkeen ja suuntasimme viela kolmanteen sukelluspaikkaan. Tamakin sukellus oli opastettu. Steve ja Zeus nappasivat heti pari metria syvassa vedessa piikkirauskut otteeseensa ja niitakin paasimme koskettamaan. Onneksi kuulimme kaikki kauhutarinat piikkirauskujen vaarallisuudesta vasta myohemmin. Rauskujen jalkeen naimme kaksi tappelevaa mureenaa! Kaikista mahtavinta kuitenkin oli kun tulimme syvanteelle, jossa koralleista muodotuva jyrkanne vei aina noin 20 metriin saakka. Yhtakkia pimeasta kaukaisuudesta lipui 4 taplakotkarauskua alapuolellemme. Ne liisivat alhaalla tehden pienen kierroksen ja katosivat taas hiljaisuudessa kauas pimeyteen!
Noin kymmenen metrin syvyydessa sijaitsi pieni tunneli, jonka lapi oppaat haastoivat ihmisia sukeltamaan. Mika tietysti tarjoutui yrittamaan heti ensimmaiseksi, ja hyvinhan se meni. Viela olisi ollut mahdollisuus nahda merikilpikonnia, mutta valitettavasti niita ei juuri silloin paikalla ollut. Takasin tullessa oli taas alyttomasti rommimehukkaa tarjolla, rastafarit lisailivat koko ajan kuppeihin pyytamattkin. Huh. Onneksi matka ei ollut liian pitka.
Hostellilta loysimme Lauran, joka oli kaynyt saaren ainoalla biitsilla uimassa ja hengaillut Missionin kanssa. Teimme pastaa ja tomaattikastiketta illalliseksi. Keepin´ it simple, man! Ihme on tapahtunut, enka polttanut kuin alaselkani snorklaillessa, eika siihen edes sattunut. Mikan koralleista saatujen haavojen paikkailun ja alaselkani rasvailun jalkeen paatimme ottaa tirsat. Kello oli siis jotain 19.00 pintaan. Vaan kavipa niinkin hassusti, etta kello yksi yolla herasin piilarit silmissa, valot paalla ja kaikissa pukineissa. Kesti hetken ymmartaa, etta olimme nukkuneet koko illan ohi. Huomasin myos yhtakkia raapivani itseani hullun lailla ja kun tarkemmin katsoin, oli koko vasen kasivarteni aivan punaisten pilkkujen peitossa. Samoin kylkeni ja reiteni. Antihistamiinia naamaan ja nukkumaan takaisin.
Aamulla nappyloita oli viela enemman. Mikalla ei mitaan.
Syotiin riisia soijalla tai sokerilla aamupalaksi ja sitten lahdettiin kohti Belize citya uudestaan. Tarkoitus oli jaada viela yhdeksi yoksi saarelle, mutta sade saavutti meidat ja lahdimme etsimaan uusia maisemia eli suuntasimme kohti Cayoa eli San Ignaciota lahella Guatemalan rajaa. Ensimmainen bussimme hajosi matkalla, jatkoimme toisella samanlaisella. San Ignaciossa olimme hieman eksyneita, mutta onneksi mukava Leen (HOL) ja Daniel (GER) auttoivat meidat eteenpain ja kertoivat 15 kilometrin paassa metsassa ja kukkuloilla sijaitsevasta Barton's Creek telttailupaikasta. Sinne siis!
Saavuimme saarelle :)
Meidan oma ullakko!
Mika ja Martin
Rastafari syotti lokkeja
Steve ja piikkirausku!
Nurse Shark!
Oli se hieno hai!
Crew
Koralliriutalla oli matalaa ja vesi oli kirkasta
saavutin valaistumisen
1 comment:
Hei Snorklaajat!
Tuli elävästi mieleen meidän seikkailut Australiassa koralliriutoilla vajaa kolkytä vuotta sitten. Nähtävää on paljon ja näkyvyys turkoosissa vedessä samaa kun olisi luotofilmissä sisällä. Ihan mieletöntä. Mekin nähtiin meritähtiä, rauskuja ja murena. Pieni haikin perskele vie lähti uimaan meitä kohti. No siinä tuli sitten pieni ero mun ja Markun reaktioissa. Minä lähdin ihan hulluna uimaan paniikissa rantaa päin ja Markku oli innoissaan hain näkemisestä ja lähti uimaan lähemmäs haita tehdäkseen tuttavuutta. En suosittele tätä Markun tapaa, ainakaan silloin kun hait ovat nälkäisiä!! Mut hienoja on maisemat meren alla. ja vie kyllä voimiakin tuo snorklaus kuten Inka kerroit. Ja hyvä että antihistamiinia on lääkevarastossa.
Luin tän muuten viime yönä ekaa kertaa, kun heräsin ja aattelin vilkasta, että onko uutta tekstiä ja ihana yllätys olikin, että luettavaa olikin runsaasti. Lepopäivät varmasti myös tarpeellisia, että jaksaa taas reissata ja nauttia kaikesta uudesta! T&M
Post a Comment