Napattiin bussi neljan tunnin lennon jalkeen Cancunin keskustaan ja kuin taikaiskusta ilmestyi ystavallinen hostellin tyontekija viemaan meidat etsimaamme majapaikkaan. Huoneessamme oli Arto Paasilinnaa lukevia ruottalaisia.
Lahdettiin hakemaan ruokapaikkaa, joka osoittautui melko hankalaksi kalliin hintatason ja alyttoman musiikin jumputuksen takia (siis ravintoloissa oli musa niin kovalla ettei keskustelusta olisi varmaan tullut mitaan). Loydettiin kiva ja halpa mesta ja tietysti innokkaina tilasimme espanjaksi esimerkiksi tacoja ja nachoja. Laura, joka mielellaan ei syo lihaa, tilasi Tacos SIN carne, SOLAMENTE verduras (eli EI lihaa, PELKASTAAN kasviksia) ja sai tortillalettuja pelkalla lihalla. Hmmm...?
Jetlag jatkui ja heratti meidat kuuden pintaan.
Espanjaa ollaan pyritty kayttamaan mahdollisimman paljon. Laura ja Mikakin ovat hienosti kysyneet tieta ja muita neuvoja vaikkei paljon opintoja olekaan takana. Eras keskustelu oli charmikkaan meksikolais herran kanssa, joka ystavallisesti neuvoi meidat oikeaan bussiin kohti Puerto Juarezia eli satamaa, josta ottaisimme laivan aina Isla Mujeresille saakka. Hypattiin pieneen pakubussiin ja paastiin mukavasti viidella pesolla (18 peso=1e) satamaan. Ostettiin laivaliput ja kauhisteltiin ranskalaisen reissaajan kanssa kauempana rannassa siintavaa Cancunin Zona Hosteleraa, joka tarkoitti siis 17 (?) kilometrin pituista isoa hotellia hotellin peraan sisaltavaa rantapatkaa, tai "rantaparatiisia". HAH, sanon mina!
Botski oli taynna jenkkilaisia paivamatkaajia ja Mujeres osoittautuikin loppupeleissa aika kaameaksi, pelkastaan turisteja varten rakennetuksi citiksi. Paitsi ne varit, ah! Kaikki rakennukset olivat eri varisia, pinkkeja, punaisia, oransseja, sinisia jne. Pitaisi saada Suomeenkin, niin ihmiset vois olla vahan onnellisempia.
Onneksemme paasimme kehuttuun (ja kaikkien kehujen arvoiseen) hostelliin (Pocna). Iso hostelli oleskelutiloineen (ulkobaari meiningilla), rantahiekalla sijaitseva sisapiha palmuineen ja riippumattoineen ja oma ranta (rantabaareineen) oli kaunis. Ainoa miinus oli, etta hostla oli taynna jenkkeja ja israelilaisia, joissa kummassakaan ei tietenkaan yksiloina ole mitaan vikaa, mutta israelilaiset hengailevat suurimmaksi osaksi vain keskenaan ja jenkit...niin jenkit vaan useimmiten kay mun hermoon. Huoneemme oli taytetty rasittavilla israelilaisilla pilvipailla, jotka pitivat "ihania" kokoontumisia huumeineen huoneessamme. Onneksi naista "true reissaajista", jotka eivat tehneet mitaan muuta kun polttelivat pilvea ja nukkuivat, eivatka poistuneet hostellista kertaakaan, ei ollut sen suurempaa harmia.
Laura piti railakkaan illan rantabaarissa tapellen israel-palestiina asioista issien ja jenkkien kanssa :D Tavattiin issien ja jenkkien lisaksi kaksi loistavaa kalliolaista mimmia, Irjan ja Pian (MOi Irja ja Pia!), jotka pitivat Lauran ohella suomalaisten biletysmainetta ylla.
Vielakin se saakelin jetlaagi herattaa.
Seuraavana paivan Lauran viela nukkuessa tehtiin hyva kavelyreissu Mikan kanssa kauniilla rannallamme ja etta olikin kuuma. Nain myos hervottoman kokoisen dinosaurin jalkelaisen rantsussa. Se oli hieno. Tarkoitus oli myos Lauran heratessa vuokrata tsygat ja lahtea kiertamaan 8 kilometrin pituista saarta pyoraillen, mutta sunnuntai rajoitti mahdollisuuksia, joten valitsimme kulkemisen a pie eli jalkaisin.
Okei, saari (kuten niin monet muutkin turisti paikat) ovat mainoksissa "paratiiseja", mutta Mujeresilla tama rajoittuu tasan siihen turistiosaan. Kavelyllamme naimme toisen puolen; rahjaantyneita rakennuksista aina metsaan heitettyihin roskiin. Paasimme vihdoin perille majakalle ja "raunioille". Niin...rauniot tarkoittivat lahinna kasaa kivia, ja jotta turisteilta voisi repia 30 peson paasymaksun, oli paikalle rakennettu alyttomia "taideteoksia"...ihan todella ihme mesta. Koska pimea taasen yllatti meidat ja kulkukoiria oli saarella paljon, emme halunneet kavella enaa takaisin. Taksi ei onneksi ollut kallis.
Istuttiin iltaa suomalaisten ja israelilaisten kanssa ja younet jaivat todella vahaisiksi, silla aamulla oli myohaisen illan jalkeen kaiken lisaksi aikainen heratys. Otimme lautan takaisin Puerto Juareziin, siita Cancunin keskustaan ja paamaaranamme oli Chichen Itza eli yksi uusista seitsemasta ihmeesta, Maya-rauniot Jukatanin keskella. Mutta se on jo ihan toinen tarina taas.
Puerto Juarez ja ranskis Petteri
Hostlamme Islalla ja Laurussaurus
Vahan vareja
Lare ja Mikse, hostellin takapiha
Lauralla on asiaa.
Rauhaa ja rakkautta (huh mika hippi)
Mojitos grandes
Mika tunnelmavalaistuksessa
Meijan biitsi
Lisaa biitsia :)
Liskokaveri
Auringonlasku
Irja ja Pia!
1 comment:
Moi Inksu, huippureissua teille kaikille!!!
t. miika
Post a Comment