Vikat paivat Laosin Don Detilla

Saavuimme siis pitkan pitkan matkustamisen jalkeen vihdoin 4000 thousand islandseille, jotka sijaitsevat aivan Kambodzan rajamaastossa, Mekongin keskella. Meidan suuntamme oli Don detin saari, niin kuin useimpien. Sinne piti luonnollisesti ottaa vene, mutta lippuja ostaessamme alkoi uskomaton rankkasade! Aurinko paistoi, vetta tuli taivaalta kuin saavista ja pilvimuodostelmat olivat kuin sadusta. Noin kymmenen minuutin sateen jalkeen hyppasimme pitkaan ja kapeaan botskiin ja lahdimme ajamaan kohti saarta. Totta kai kameran akun kuuluu loppua juuri kriittisilla hetkilla, joten kuvia tasta mahtavasta saapumisesta ei tietenkaan ole.

Don Detin saari on melko pieni, arviointi halkaisijasta menisi luultavasti hyvin pieleen, niin en viitsi edes yrittaa, mutta kylla sen nopeasti pyorailee lapi. Yksi tie vie kaikkialle, guesthouseille ja ravintoloille,loppu osa saarta onkin puhtaasti riisipeltoa ja metsaa. Todella kaunis ja idyllinen paikka, tuntui hyvalta jaada sinne hetkeksi.

Valitsimme napparan bungalowin tien ja joen varresta, riippumatolla, tietenkin. Mukava mesta, hyttysverkkoineen ja vessasuihkuineen, vessa tosin hieman ei-niin-miellyttava ovettomana ja valottomana versiona. Myos huoneessa oli sahkoa vain hetken iltasella. Vissiin aika perinteista talla saarella, jonne sahkot tulivat ilmeisesti vasta 2006.

Ensimmaisena iltana kavimme pienella kavelylla, mutta koska pimea laskeutuu taalla jo seitseman maissa, oli meidan kaannyttava takaisin. Kavimme ruokailemassa, seka istuskelemassa baarissa, jossa tapasimme kovin mukavia britteja, jenkin seka ruotsalaisen Larsin. Myos idiootin suomalaisen kundin, joka yritti epatoivoisesti saada naisseuraa kahdesta "kreikkalaisesta seireenista", kuten han itse asian laittoi.

Seuraavana paivana paatimme tehda pyoraretken viereisella saarella sijaitsevalle vesiputoukselle. Otimme piknikkitarpeet mukaan (lue: patonkia, riisia ja vetta) ja lahdimme tsygaamaan. Matka on kovin mukava, hieman pelottavia pienia puisia ja rikkinaisia siltoja lukuunottamatta, ja tapasimme oi niin suloisia pienia lapsia ja tietysti kanoja, sikoja, lehmia, vesipuhveleita, koiria, kissoja....niin siis tosiaan, elukoita on aivan kaikkialla, myos usein pyoratiella ja vaisteleminen kay valilla tyosta ("typera kana, liiku!!EI PYORAN ETEEN!"). Toiselle saarelle paasee ranskalaisten rakentamaa siltaa pitkin. Ihan siisti silta, mutta tie sillan paalla aivan taynna teravia kivia, kavi pyoraa saaliksi.

Matkalla vesiputouksella talla toisella saarella alkoikin sitten tapahtua, eika niin kovin mukavia. Pienella polulla tuli yhtakkia, keskelta ei mitaan, ehka puskista? pieni poika, tai mies...tai jotain silta valilta. Siis oikeasti, jatka oli minua ehka olkapaahan (itse olen lyhyt) ja hyvin laiha, mutta selvasti teini-ikainen amisviiksineen ja kaikkineen. Todella karmivan nakoinen mustine hampaineen plus etta jatkalla oli yksi valkoinen vamppyyrinhammas,huh. Tama poika nappasi ensin Liisaa kadesta kiinni ja kaveli pyoriemme vieressa. Naureskelimme siina, etta sori, meidan pitaa nyt menna, Liisa ei nyt valitettavasti voi menna naimisiin kanssasi ja tallaista. Poika pysyi tahdissa mukana ja oli kuin pieni koiranpentu yrittaessaan tunkea paataan Liisan kainaloon. Kundi kuitenkin hetken seurattuaan jai taakse, mutta ei ikuisesti, kuten saatte myohemmin lukea.

Tulimme putoukselle, joka oli massiivinen!Ei siis samanlainen putous, kuin nama paratiisiputoukset turkoosine vesineen vaan Mekongin koski oikeastaan. Itselleni tuli mieleen jotain aina dinosauruksista jura-aikaan ja Liisa runollisemmin Ronja Ryovarin tytar. Nautimme evaistamme ja mahtavasta nakymasta. Kavimme myos kavelylla joen varrella, kunnes oli aika lahtea takaisin. Ja voi etta, mika matka siita tulikin.

Pyoraillessamme samaa pienta polkua takaisin, tuli sama pieni teini-poika vastaan (mista se taas ilmestyi, jostain puuntakaa?) ja yllattaen nappasi taas Liisaa kadesta kiinni. Jatka jaksoi roikkua ja roikkua, emmeka yhtaan osanneet kuvitellakaan mitaan kummallista ennen kuin yhtakkia pojan kasi alkoi vaellella pitkin Liisan rintakehaa. Liisa alkoi tietysti tyontaa tata pienta pervoa pois saman tien, mutta se oli hieman hankalammin tehty kuin sanottu, meilla oli kuitenkin pyorat. Vielakin hammennyksissamme naureskelimme ja emmeka oikeen osanneet tehda mitaan muuta kuin sanoa NO!NO!GO AWAY!. Liisa alkoi ajaa kovaa pyorallaan karkuun, mina myos hieman Liisan perassa, mutta kundi oli liian nopea ja tien liian huono, jotta olisimme oikeasti paasseet karkuun. Todella huono idea, paniikki alkoi nousta ja tuntui ettemme ikina paase tasta kamalasta otuksesta eroon. Liisa paasi karkuun, mutta koska itse olin takana ja jatka koko ajan valissamme, pysaytti han minut ja tarrasi kiinni pyorani jarruletkusta. Itse nappasin hanta ranteesta ja hoin kovaan aaneen naita ennenkin kaytettyja sanoa. Tehoa niissa ei ollut, silla talla pienella miehella ei ollut enaa mitaan kontrollia itsestaan. Epatoivoinen, aneleva katse oli niin pelottavan outo, etta olin aivan totaalisen hammentynyt ja adrenaliini alkoi keraantya lihaksiin. Tiesin, etta meilla ei olisi mitaan hataa, jatka oli niin pieni ja meita oli kaksi (yksinkin olisimme taman jatkan helposti paihittaneet), mutta esimerkiksi turpaan vetaminen ei tullut kyseeseenkaan. Kundi olisi varmaan kuollut litsarinkin voimasta.

Siina vaiheessa kun jatka alkoi availla housunnappejaan ja yritti kurottautua kohti shortsieni naruja, ei ollut kylla lyomisen mahdollisuuskaan kaukana. Jotenkin paasin kuitenkin taas ajamaan, mutta perassahan tama tuli. Seuraavaksi jai taas Liisa kiinni ja samat housunavailut, seka epatoivoiset kahmimiset alkoivat. Hammennyksen rajan yli oli jo menty ja adrenaliinin pistaessa lihakset kihelmoimaan ja tarisemaan oli Liisakin jo valmis omien sanojensa mukaan kuristamaan koko jatkan. Olin pari metria Liisan edella (pysahdyksissa siis) kun huusin kurkkusuorana ja naamapunaisena etta ala enaa ikina koske Liisaan, Liisan huutaessa samaa tarinaa kundin korvan juuressa. Yhtakkia jatka tajusi, kaantyi ja kaveli pois. Meita oksetti.

Loppumatka meni kuvotuksen ja kiroilun merkeissa ja loppuilta asian lapikaymisessa. Tama poika oli selvasti mielenvikainen, mika teki asiasta jotenkin vielakin pelottavamman. Jos han olisi ollut vakivaltainen, olisi asiaan ollut helpompi suhtautua, mutta mita nyt ajatella sekopaisesta anelevasta pienesta miehesta. Mietimme, kuinka oikeasti nyt voi helpommin ymmartaa seksuaalirikosten uhreja, seka oli mielenkiintoista huomata, kuinka itse toimii tallaisissa tilanteissa. Kasvattavaa siis, mutta siita huolimatta kylla aivan v**** kamalaa.

Illan vietimme ystaviemme ruotsalaisten Larsin ja Mikaelin kanssa heidan bungalowinsa parvekkeella hengaillen. Matka omallemme pilkkopimeassa, vain kynttilan valaistessa tietamme, meni toisaalta paniikkia loitolla pitaen ("Mita jos se pikku creep seuras meita ja tietaa missa me asutaan!?"). Tietysti esimerkiksi ikkunaamme ei saanut edes kunnolla kiinni ja oman mielenrauhani jonkinnakoiseksi sailyttamiseksi oli se sidottava ja ovi lukittava ja jokainen soppi saalittavan pienesta huoneestamme tutkittava. Silti panikoin Liisan jo nukkuessa kaikkia ulkoata kuuluvia aania. Mukavaa.

No mutta sitten iloisempiin aiheisiin. Seuraavana aamuna lahdimme kalastusretkelle!Seuranamme meilla kaksi Laolaista, seka saksalainen pariskunta. Koska olen tyhma, enka ikina opi, poltin tietysti ihoni taas ja talla kertaa auts niin pahasti. Aurinko porotti taydelta taivaalta, eika aurinkorasvasta ollut tietoakaan, myoskaan veden aaressa olo ei varmasti parantanut asiaa. Kalastaminen oli kivaa, tosin hieman saalittavaa. Meilla oli surullisen huonot valineet: rikkinaiset vavat, siima ei olisi kestanyt mitaan solmuineen ja painot olivat liian keveat. Pointtina oli siis heittaa siima matoineen koukkuineen jordaaniin ja antaa sen olla pohjassa noin viitisen minuuttia. Ei siis ihan samanlainen toimintatyyli kuin siina virveloinnissa mihin itse olen tottunut. Mutta koska sellainen kalastajamimmi olen, niin vetasin toki yhteensa nelja kalaa (Suomi voitti Saksan, jeah). Niiden koosta en sano mitaan.

Paatimme retkemme pieneen kylaan, jollain saarella (?), jossa siis paikalliset laittoivat meille ruokaa ja ihmettelivat silmat ymmyrkaisina meita vaaleita lankkareita. Oli alyttoman siistia hengailla aidossa pienessa kylassa, jossa ei siis oikeasti kamalasti turisteja kay. Oppaamme toki erinomaisesti vetaisi pikaiset kannit kylalaisten ystaviensa kanssa ja sammui bambumajaan. Justiinsa. Vihdoin, ollessamme jo tunnin jaljessa aikataulusta, herasin han ja lahdimme takaisin kotio.

Hengasimme illan parin kovin loistavan suomalaisen mimmin, Helmin ja Johannan (Moi Helmi ja Johanna!) kanssa. Tietysti maailma oli taas niin pieni, etta eikohan meilla ollut yhteisia tuttuja Helsingissa. Niinhan se menee. Valitettavasti emme kauempaa ehtineet silla aamulla meilla oli lahto kohti Kambodzaa!!Tarkemmin siis Phnom Penhia, paakaupunkia. Mutta tama taas toiseen kertaan. Ja kuviakin taas later on.


Mekongin rannalla

Kylalaisia

Pyoraretkeilya


Koski

Lisbe ja koski

Hyppykuva vol. 4


Fisustamassa


Lissukkaki kalasteli


Kalastajakyla

Chillailu bambumaja

Lapsoseja

Only, lastenvaatemallisto kevat 2009

Aamuisia Mekong kuvia

Lisaa