Sairastelua, raftausta ja kiinalaisia

Terve taas, joka on kyllä liioittelua koska kipeily on meillä jatkunut koko kämpän saralla. Elli ja Heli ensimmäisinä, sitten Maija ja nyt minä. Itselläni tosin vatsa ei niinkään ole oikkuillut, mutta kuume tuppaa pukkaamaan kylään aina aika ajoin ja sehän se vasta piristävää onkin. Perjantaina meinasin myös pyörtyä odotellessamme taksia, se oli kumma fiilis koska ikänä en ole tajuttomaksi mennyt tai edes meinannut mennä. Yhtäkkiä meni näkö ja kuulo ja päästä pakeni veri, mutta hyväksi onneksi taksi tuli kreivin aikaan ja pääsin takapenkille painamaan pääni polvien väliin. Kyllä se siitä sitten.

Mitäs me ollaan hoosailtu...No joo, koulu on enemmän eli vähemmän mielenkiintoista ja sitäkin enemmän turhauttavaa. On meillä se yksi hyvä opettaja siinä indonesiassa mutta se, että kerran viikossa puolentoista tunnin ajan saa laadukasta opetusta ei oikein riitä pitämään motivaatiota yllä. Ja se, että reissufiilis, se että pääsee aina lähtemään ja näkemään ja kokemaan uusia mestoja, katoaa, on myös kammoksuttavaa. Kotiin jämähtäminen on niin helppoa, mutta myös masentavaa. MÄ HALUAN TAKAS REISSUN PÄÄLLE! Haha okei, en valita kuitenkaan koska oon mä täällä satakertaa mielummin kun Suomessa, hyh!

Maanantaina ja torstaina oltiin taas surffaamassa ja oli kyllä taas älyttömän hauskaa, pääsin myös videolle. Hieno video voin luvata, kaadun parin sekunnin tasapainottelun jälkeen, upeaa surffausta ;) Hehee, no ei se nyt aina ihan niin huonosti mene, uskokaatte. Vesi oli taas tosin sameana muovipusseista ja erinäisistä muista jätteistä joita en halua sen enempää eritellä tai ajatella. Voin kertoa insider tipin: ne muovipussit siinä lautaan kiinnitettävässä hihnassa ja ne karkkipaperit naamassa tai paidan alla ja shortsien sisällä eivät helpota laudalle pääsyä pätkän vertaa. Keep that in mind fellow surfers!

Mitäs muuta, Ellin vanhemmat tulivat viikon visiitille myös torstaina ja Ellia ei sitten olekaan paljoa näkynyt, joten olen hengaillut Maijan ja Helin kanssa enemmänkin. Torstaina oli kyllä bailut, joissa Ellikin tietty oli mukana. Kovat oli bileet, aamulla seitsemältä ne päättyivät aamu-uintiin altaallamme, seuraava päivä meni enemmän nukkuessa kuin mitään muuta. Lähdettiin Tanah Lot-temppelivisiitille lauantaina. Se oli mielenkiintoinen kokemus, ei niinkään hienojen temppelin takia, vaan paikallisten tai oikeammin Indonesialaisten turistien takia. Päästiin taas moneen perhealbumiin ja fiilis oli kuin eläimellä eläintarhassa. Hienoin temppeliosuus oli ehkä pieni aaltojen syömä saari temppeleineen, jonne oli mahdollista päästä vain laskuveden aikaan. Otettiin sunset terassilla bananapancaket jäätelöllä, mutta oli niin tuhti annos että puolet jaksoin just syödä.

Tänään oltiin raftaamassa. Ellin vanhemmat halusivat lähteä kokeilemaan Ellin suosittelemana tätä hienoa lajia eikä Helikään ollut vielä raftannut, joten kun porukkaa oli kerta menossa niin kyllä sitten minäkin. Olin tosin kuullut etteivät tämän joen kosket olleet ihan samoja luokkia kuin Costa Rican Pacuaressa, mutta mikäs siinä, maisemat ainakin olivat kuulemma hyviä eikä hinta huimannut päätä. Lähdettiin siis aamulla ajamaan ensin Ellin vanhempien hotellille, josta meidät haki mukava minivan ja jolla sitten ajettiin upeiden riisipeltomaisemien halki parisen tuntia kohti aina niin vaikuttavia tulivuoria. Tosin matkalla huomasin että vanha ystäväni kuume oli tullut taas vierailulle, mutta en antanut sen häiritä ja vetäisin panadolin namaan.

Perillä meitä odotteli liuta paikallisia oppaita ja sitten alkoi kerääntyä myös muita turisteja, ah aina niin ihania kiinalaisia turisteja. Koska porukkamme lukumäärä oli viisi ja siinä oli yksi liikaa yhteen veneelliseen, päätin jättäytyä viimeisenä ilmoittautuneena johonkin toiseen ryhmään. Ja kuinkas muutenkaan, pääsin viehättävän kiinalaisperheen mukaan: isä oli erityisen huvittava liian pienissa speedoissaan ilman paitaa ja UIMALASIEN kanssa (repesin), perheen äiti oli myös mielenkiintoinen tapaus kiljahduksineen ja englanninkielentaidon puutteineen. Pienessä pojassa ei ollu enää mitään hauskaa, sille pikku penteleelle ei olisi IKINÄ pitänyt antaa melaa käteen. Sääreni on nyt mustelmilla kun poika ei osannut pitää melastaan kiinni ja iski sitä joka töyssyssä jalkoihini. Vanhemmat eivät tähän tietenkään yrittäneetkään puuttua, joten otin ohjat omiin käsiini ja pidin kiinni niin omasta kuin pennunkin melasta. Aluksi tietty meille annettiin ohjeet kuinka veneessä tulee toimia ja arvasin niiden menneen täysin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tiimimme loppuosan kohdalta. Jep. Kaikki, erityisesti tämä isä, meloi aina kun ei pitänyt ja kun opas huusi että "forward!!" niin silloin ei tietenkään enää liikautettu evääkään.

Onneksi opas oli tosiaan huippuhyvätyyppi, tuli heti ensimmäisellä pysähdyksellä läimäisemään selkään, että "Sorry, the chinese people you know..." Kosket oli mukavia, ei mitenkään rajuja, hyvin kerkesi siis tsekkailemaan mahtavia maisemia ja naureskelemaan oppaan kanssa lopulle ryhmällemme. Siistein kohta oli ehkä neljän-viiden metrin pudotus suoraan alas, humpsista vaan. Meillä oli myös yksi pysähdys hienolla vesiputouksella. Tietty tämä pikkupoikamme onnistui tiputtamaan flipfloppinsa jokeen hypätessään veneestä, mutta supercool oppaamme hyppäsi saman tien tyhjään botskiin ja lähti perään, pelasti flipflopin ja näytti hyvin kettuuntuneelta tämän jälkeen. Hauskaa oli myös kun pysähdyttiin erääseen koskeen, jossa sitten piti hypätä uimaan. Oppaamme repi minua liiveistä etten menisi virran mukana ja kun lähdin sitten sukeltamaan takaisin veneellemme päin ja nostaessani pääni pinnalle tulikin yhtäkkiä joku toinen kumivene suoraan päälleni enkä ehtinyt edes happea saamaan kun olinkin kolmen eri veneen alla. Pienoinen paniikki iski, mutta pääsin onneksi pian pinnalle kumiveneiden välistä ja ensimmäinen reaktio hapen oton jälkeen oli nauru. Erityisesti myös vatsalihaksia koeteltiin kun kosken perukoilla seisoi yksi opas, jonka jokaisessa raajassa roikkui kiinalaisia tyttöjä hysteerisen pelokkaasti kikatellen, on ne huvittavaa sakkia ne sanokaa mun sanoneen.

16 kilometrin raftailun jälkeen saavuttiin viimeiselle pysäkille, jossa sitten pääsi suihkuun ja jossa myös tarjottiin aivan loistavat safkat! Oli erilaisia riisejä ja nuudeleita ja kanaa ja kasviksia ja salaattia ja hedelmiä ja mitä mitä kaikkea? Ruoan nauttimisen kruunasi tietty upeat näkymät alas joelle ja yli riisipeltojen. Heitin hyvästit oppaallemme, joka suostui poseeraamaan jopa kuvassa kanssani ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Nukuin suurimman osan matkaa. Käytiin vielä päivän uurastuksen päätteeksi nauttimassa juustokakkua ja ihanaa kahvia Ellin vanhempien kanssa, kyllä maistui kaikille.

Huomenna tulee Chris vielä viikon vierailulle ennen kotiinpaluutaan ja suunniteltiin, että vuokrataan auto ja ajellaan länteen ja pohjoisosiin saarta. Ajattelin siis lintsata koulusta, huuups. Vähän vaan.