Aamulla sade jatkui taukoamatta keskipaivaan saakka. Hostellin aamupala omine lisinemme oli super ja aamu menikin saataessa treffeja ympari stadia ensin ystavani Marian ystavan Elinan ja sitten ystavamme Julion kanssa. Elina asuu BAssa paikallisen poikaystavansa kanssa ja Julio on taas muuttanut takaisin BAhan Helsingista monen vuoden jalkeen.
Lainattiin hostlalta sateenvarjo ja eksyttiin ihan kuin vahingossa oikealle metropysakille Palermoon. Palermo on yksi BAn populaareista kaupunginosista; tosi hipsteri mesta varikkaine taloineen, pikkubutiikkeineen, joogastudioineen ja tietty toinen toistaan trendikkaampine luomu-kahviloineen. Palermossakin on monia osa-alueita esim. Palermo Soho ja Palermo Hollywood. Eras ystavallinen ohikulkija ohjasi meidat japanilaisia puutarhoja kohti ja sinne kaveltiinkin vain huomataksemme etta pitikin jo lahtea Elinaa tapaamaan. Ensi kerralla sitten.
Syotiin lounasta yhdessa rupatellen ja toisiimme tutustuen. Elinaa emme olleet siis aiemmin tavanneet mutta tamakin oli ollut vaihdossa Balilla, joten juteltavaa riitti. Ystavallisesti tama myos kutsui meidat matelle luokseen seuraaavana paivana.
Kavelimme ympari Palermon siisteja katuja hitaasti siksakaten kohti Julion kamppaa. Tuona paivana tuli kilometreja dallattua varmaan ainakin kymmenisen. Onnenkantamoisella tormattiin myos suureen paikalliseen Prismaan josta loydettiin trangiaan polttoainetta ja aiemmin loysimme myos adaptorit puhelimiimme.
Julio ja Romina jo odottelivatkin meita kun olimme ottaneet akateemisen vartin markettishoppailuillamme. Saimme kierroksen naiden yhteisessa kodissa, tutustuimme hieman haslaan koirakaveriin Umbaan ja ihasteltiin Rominan mahtavia afrohiuksia ja mahaa, jonka asukkiin toivottavasti paasemme tutustumaan huhtikuussa! Rominan tapasimme siis myos ensimmaista kertaa ja mikas sen argentiinalaisempi tapa kuin puistopiknikin ja maten aaressa.
Mate-juomasta; se on siis vihreaa yrttiteeta jota juovat valehtelematta KAIKKI argentiinalaiset, joka paikassa ja koko ajan. Sita juodaan pienista kipoista pillilla ryystaen ja kippoa passaten aina eteenpain. Kovin huumeiden kaytoltahan se nayttaa mutta on siis ihan kylla teeta vain. Tosin ehka yhta addiktoivaa kun tuntuu etta siihen on jonkinlainen kansallinen riippuvuus. Yleisesti ottaen mate on hyvin kitkeraa, vihrean teen makuista mutta esimerkiksi Julion ja Rominan kanssa joimme teen makeutettuna. Vihrean teen suurkuluttajana teen litkiminen tuntui oikein upealta tavalta.
Ihastuttavan piknik-illallisen ja tosi mahtavan jalleenakemisen jalkeen Julio ohjasi meidat bussille, jolla paasimme takaisin kotiin.
Perjantaille klo 18.30 olimme ostaneet bussiliput Neuqueniin mutta meilla oli siis viela paiva aikaa, joten aamusaatojen ja paikallisen matkakortin hankinnan jalkeen jatkettiin taas metrolla Palermoon. Kappailtiin, lounastettiin ja loydettiin Elinan luo. Joimme matea ja rupatetiin, ihasteltiin kaunista nakymaa partsilta BAn yli ja sitten lahdettiin Elinan poikaystavan kanssa ulos kavelylle silla Elinan piti palata duunihommiin. Kavelimme kauniissa ruusutarhassa ja puistossa, juotiin ihanaa kahvia ja puhuttiin ehka argentiinalaisten yleisimmasta puheenaiheesta; rahapolitiikasta ja taloudesta. Inflaatio maassa on ihan kreisi, jotain 25% vuosittain (?) ja kaikki on melko kallista. Emme tienneet aiemmin mutta meidan olisi pitanyt ottaa euroja ja vaihtaa taalla pimeasti, olisi ollut melkoisesti kannattavampaa kaikille. (Kurssista: dolarblue.net)
Napattiin bussi hostlalle, kamamme ja sitten taksilla kiireesti Retiron bussiterminaaliin. Bussi oli vain tunnin myohassa mutta voinette kuvitella sen Sveitsilais-Suomalaisen hammennyksen maaran mita pienesta "aikatauluvirheesta" aiheutui. Juostiin ympari bussiasemaa kysellen kaikilta linjurin peraan koska ajateltiin etta missattiin bussi jonkun vaarinymmarryksen takia. Tietty kyse oli vaan normimyohastelysta. Olo oli vahan hono kun tama tajuttiin. Muutenkin taalla on aika usein vahan holmo olo: espanja taittuu ihan ok mutta aina on se yksi palveluhenkilo joka ei jaksa yrittaakaan puhua selvemmin tai hitaammin holmolle turistille. Oman iloisen lisansa tuovat tietysti hammentava lausuminen ja etela-amerikan espanjan sanasto. No paiva paivalta tama on helpompaa ja Chriskin on oppinut jo ihan mielettomasti.
Bussimme oli kylla luksuksin ikina, supersleeper mallissa 15 tunnin ajomatka meni kuin vetta vain: penkit sai lahes vaakatasoon ja ruoka-ja juomatarjoilukin pelasi. Nukuin ehka taas parhaat unet ikina. Maisemat olivat hyvin yhdentekevia; koko matka oli pelkkaa aavikkoa joten ei missattu untenmailla mitaan.
Kohteemme oli Neuquen, joka dinosauruksia lukuun ottamatta vaikutti melko turhalta stadilta. Kysyttiin josko oltaisiin voitu jatkaa samalla bussilla viela San Martin de los Andesiin (SMA) mutta dosa oli taynna. Harmitti ja pohdittiin etta mitakohan oltiin ajateltu kun ostettiin liput vaan N:n saakka. Ajatus kai oli etta voitaisiin sitten helpommin valita mihin halutaan jatkaa...Ja toisaalta stoppi pitkalla bussimatkalla oli ihan mukava. Ostettiin jatkolippu illaksi 23.00 SMAhan, jossa oltaisiin perilla aamulla 5:45 ja etsittiin tiemme keskustaan. Turisti-infossa neuvoivat dinosaurusmuseoon mutta sinne oli matkaa 80km ja bussikin oli juuri mennyt nenanedesta eli se ei valitettavasti kaynyt painsa. Siista vaihtoehtoina oli nakoalakukkula tai joenvarsi.
Lounaan jalkeen aloitettiin patikointi aavikon kuumuudessa nakoalakukkulalle ja oli kylla ihan liian kuuma. BAssa oli ollut taydellinen keli, mutta taalla naah, nahkatkin heti paloi aurinkorasvasta huolimatta. Ihan kivat oli nakymat, takaisin stadissa kun oltiin niin shoppailtiin tarvittavia kamoja viela (mm. maailman sopoin mate-setti) ja syotiin illallista ennen bussiterminaaliin lahtoa. Pakko sanoa, etta nailla on kylla valilla kummallisia ajatuksia salaateista: talla kertaa omassani oli riisia, kanaa, porkkanaraastetta, tomskua, palmun sydamia ja currykastiketta...hyvaa oli ei siina!
Linja-automme lahti ajallaan eika tarvinnut hatailla. Ihan yhta luksus se ei ollut mutta silti tosi jees, safkaa oli ja penkit taipui. Yolla herasin kerran ja unen popperossa ihastelin aarettoman kirkasta tahtitaivasti ikkunastani.
Aamuinen SMA oli hyytava, joten puettiin hyvin paalle ja paineltiin rantsuun. SMA sijaitsee havumetsaisten vuoten syleilyssa Lago Lacar-jarven rannalla. Kyla on melko turistinen mutta kaunis alppityylisine taloineen, ruusuineen ja erilaisine havupuineen. Ravintoloita, kahviloita ja outdoor-shoppeja on vaikka muille jakaa.
Rantsussa oli hiljaista ja hiljalleen aurinko alkoi nousta vuorten takaa. Joku bailuporukka ajeli rallia ympari stadia kyytilaiset avoimessa takakontissa, mutta muuten oli tosi rauhallista. Keitettiin trangialla matet ja rakennettiin erilaisia sandwicheja mm. Finlandia-nimisesta tuorejuustosta. Hyvaa oli, kiitti vaan suomi.
Lahdettiin kimpsuinemme ja kampsuinemme ACA campingille kaupungin toiselle laidalle ja siina pari km kaveltyani ymmarsin pakanneeni ihan liikaa tavaraa, tietty. Riistohintainen ACA ei tullut kysymykseen joten vaellettiin takaisin ja kysyttiin neuvoa turisti-infosta. Jarven rannalla neljan kilsan paassa oli parikin leirintaa, joten sinne siis.
4 km maantienvartta (liian) painavan rinkan kera auringonpaahteessa oli vahan etta no thanks, mutta toisaalta oli kiva vahan haikkailla ja maisemat maantien toisella puolella, jarven yli olivat upeat! Paljon hienommat kun mita kaupungista naki. Chrisin vaelluskengat hajosi kesken matkan, vanhojen popojen pohjien liimaus petti ja muoviosa alkoi lonksuttaa uhkaavasti. Siispa jesaria ja nartsaa ja sormet ristiin etta kestavat viela leirintaan saakka.
Eka camping joka tuli vastaan ei ollut se jota etsimme mutta otettiin se silti. Maisemat oli upeat korkealta kalliolta ja fasiliteetit jees. Hinta oli vahan kallis, 6,5e/larvi, mutta uutta perheyritysta teki mieli tukea etenkin kun leidi oli niin mukava ja jeesasi espanjani kanssa karsivallisesti.
Leirinnan lahelta ja takaisin meni kolme bussia pavassa, joten valinnan varaa ei ollut paljon. Paatettiin ottaa viimeinen bussi kohti stadia ja kokkailla rauhassa lounas, pystyttaa teltta, juoda matea ja ottaa jaakylma suihku. Kaytin myos tsekkaamassa toinen leirinta ennen bussiin hyppaamista, ja se olikin melkoinen party mesta, kivisella biitsilla. Onneksi ei menty sinne.
Missiona oli ottaa selvaa vaellusreiteista, paasta nettii, hankkia Chrisille uudet kengat ja shoppailla safkaa. Onneksi pikku-kylassa oli enemman outdoorshoppeja kuin Helsingissa joten valinnanvaraa tassa riitti. Myos upouudet sandaalini hajosivat myos, terveisia vaan Merrelille etta paskan moitte! Suutarin etsinta siis myos listalla. Oli kuitenkin jo melko myoha, joten osa listasta jai seuraavalle paivalle. Tarkein, eli uudet kengat Chrisulle kuitenkin saatiin ja Chris paasi heti testaamaan kenkia koska meidan piti taas trekata se aiemmin paivalla kavelemamme 4 km leirintaan viimeisen bussin jo mentya. Ensin vedettiin navat tayteen Patagonian lammasta ja argentiinalaista nautaa ja sitten lahdettiin talsimaan pimeaa tieta. Kuun silta jarven yli oli upea, muuten matka maistui kylla aika puulta ja vahan kuumottikin ohi ajavat autot. Tana paivana kaveltiin noin 14 km ja sen kylla huomasi.
Maanantaina otettiin iisisti, kokkailtiin leirissa, otettiin bussi stadiin jossa hoidettiin listan asioita ja ostettiin bussilippuja seuraaviin kohteisiin. Lounasta syotiin piknikhengessa puistossa supermarketin anneista nauttien ja ostettiin viela paikallista kuuluisaa jaateloa jalkkariksi. Bussi vei takaisin leiriin, jossa vaan chillattiin ja nollattiin. Ja juotiin matea tietty. Pienta kavelya alas rantsuun lukuun ottamatta oli tosi lepopaiva ja illalla kokattiin viela aikaisin hyva illallinen, uni tuli 23 maissa heti kun silmat laittoi kiinni. Yo tosin oli jaatava.
Telttaelama tuntuu hienolta pitkasta aikaa ja trangialla kokkailulla on hauskaa, saastetaanpahan vahan rahaakin nain. Ainut harmi taalla on etta maapera on kuiva ja hienon hienoa tummaa hiekkaa, joka lentaa tuulen mukana kaikkialle ja polisee eika lahde millaan pois. Kaikki on siis sievan likakerroksen peitossa. Tanaan lahdetaan kohti Lago Huechulafquenia jossa ollaan pari yota telttailemassa! Kuvia tulee myohemmin, nyt pitaa menna ja sori kaikki kirjoitusvirheet, kiire ja surkee nappis (seliseli). Pusuja!
In English briefly
We had excellent time in BA meeting a friend of a friend Elina who lives in BA with her local boyfriend and an old friend Julio who used to live in Helsinki for many years.
We strolled around Palermo's very hipster area with colorful houses, small boutiques and trendy cafes. We ate lunch with Elina who also invited us over for some local tea, mate, the next day. In the evening we had picnic with Julio and we got to also meet the future mother of their unborn child (hope to meet the child in April then!). The weather was excellent after the rain: not too cold nor too hot.
Friday we visited Elina and her boyfriend, drank lovely mate and afterwards had a great walk and talk with Elina's boyfriend visiting a nice rose garden and chatting about the crazy money politics of Argentina.
18.30 we were supposed to hop on a bus to Neuquen but the bus happened to be only one hour late. No biggie, except that we thought we'd missed because of a misunderstanding or something. All ended well after an hour full of confusion but we did get in to the right bus and started our long (15 hour) but comfortable jorney towards the sandy desert capital Neuquen. Supersleeper bus had great service with foods and drinks while the seats would go almost all the way to 180 position. I slept oh-so-well.
Neuquen was a boring city and hot as hell. We booked tickets to San Martin de los Andes (SMA) for the evening so we'd only need to come up with something to do for the day. A view point over the city kept us busy, lunch and dinner too plus we did some shopping: we got ourselves the cutest set for mate drinking!
23.00 We took a bus to SMA and woke up there around 5.45 in the morning. It was quite chilly outside but the sun was about to rise so we put on all the warm clothes and headed to the lake shore for some breakfast cooking.
The first camping in the outskirts of the city was expensive and not worth it so we decided to hike 4 km to the next one that was located on the lake. The hike was quite horrid with a a too full of a backpack and scorching sun but the view was great tho. Chris's hiking boots broke on the way.
After putting up our tent in a beautiful camping spot with good facilities and a nice family owners and taking a shower we took the last bus back to the city.
We found Chris new boots, organized things for future travels and then had excellent dinner consisting of Patagonian lamb and local beef steaks. With our bellies full we started the dark (and second time around a bit boring) hike back to the camping. After the day's ~14 km walking we slept super well.
Next day we spent in the city still organizing stuff and shopping and repairing my broken sandals. We also prepared a nice picnic lunch in one of the parks and splurged on some delicious icecream.
Evening went chilling and recovering from the sun despite a small hike down to the lake and back. Dinner was excellent as camp cooked meals tend to be :) The night was freezing though.
Next day we were supposed to leave to Lago Huechulafquen so we packed our gear, stacked up on necessities and had lunch before the at 15.30.
No comments:
Post a Comment