Ihanainen Hanoi ja Halong Bay

Kuten rakkaat lukijat muistanette viime kerran tarinoinnista, saavuimme siis Hanoihin, Vietnamin kauniiseen paakaupunkiin, hyvin janoisina, nalkaisina, seka uupuneina. Nappasimme taksin Lonely Planetin suosittelemaan kahvilaan, astelimme sisaan ilmastoituun ja oi niin kovin puhtaaseen sisatilaan ja tunsimme taas olevamme vaarassa paikassa. Tasta kuitenkin valittamatta tilasimme ruokaa ja juomaa ja nautimme olostamme taysin rinnoin. Ikina en ole samana paivana tuntenut niin kamalaa olotilaa, enka myos lopulta niin taydellista.

Hostellia meilla ei kuitenkaan ollut, mutta loysimme kahvilasta Hanoi backpackers hostellin esitteen ja paatimme suunnata sinne. Tamahan oli tietysti epaonneksemme taynna (kovin suosittu paikka), mutta taas meidat ohjattiin viereiseen hotelliin, joka oli ihan sopuhintainen sekin.

Seuraavana paivana (ke 4.7) menimme taas kyselemaan huoneita hostellista, mutta he eivat voineet viela luvata mitaan. Paatimme hyodyntaa kaunista, ja uskomattoman kuumaa paivaa ja lahtea kavelylle ja hankkimaan viisumeita seka lentolippuja Laosiin. Matka konsulaattiin ei ollut kovin pitka, mutta sitakin tappavampi, ilman kosteus ja lampo tekevat kaikista aktiviteeteista kovin raskaita.

Hanoi on kovin kaunis ja suloinen kaupunki. Ranskalaistyyliset talot ja kahvilat, seka pienet puistot ja lammet tuovat kovin turvallisen olon, kuin Keski-Euroopassa olisi konsanaan. Kaduilla on toki hirvea kaaos, skoottereita vilisee joka puolella ja moottoripyoratakseja on kaikkialla ("Hello madame, moto?"). Pienia kojuja loytyy myos, kuten kiinasta, mutta esimerkiksi ruokakauppoja ei tunnu olevan missaan. Kovasti nakyy myos hedelmanmyyjia, kartiohattu paassaan ja hedelmakorit kepinnokassa olallaan.

Saimme lentoliput Hanoi-Luang Prabang valille 130 dollarilla ja viisumitkin onnistuivat puolessatoista tunnissa!!Edes kuvia ei hakemuksiin tarvittu, taitanee olla pelkka rahastus koko viisumi (40 dollaria/kpl). Loppupaiva meni hostelliporukan kanssa hengaillessa, kattobaarissa olutta siemaillen ja tutustuen uusiin ihmisiin. Yhteinen suosikkimme, Gordon, skotlannista jakoi viehtymyksensa huonoon huumoriin kanssamme ja illan viihde oli taattu. Paatimme kuitenkin, etta internetin tutkiminen oli tarpeellista, jonka jalkeen saavuimme uudelle hotellillemme (hostellilla ei vielakaan ollut tilaa) ja unet olivat taatut.

Torstaina emme tehneet oikeasti mitaan. Muutimme hostelliin kylla, vihdoin, ja hengailimme taas kattobaarissa, jossa oli BBQ-ilta. Tama tarkoitti siis hampurilaisten ja oluen nauttimista. Jatkoimme melko suurella porukalla irkkupubiin, joka osoittautui myos kovin mukavaksi mestaksi.

Saimme myos kuulla torstaina Halong Bayn laheisyydessa riehuneesta taifuunista ja tietysti maantieteilijana olin aivan innoissani. Myrskyn sateet ylsivat Hanoihin saakka, olimme noin 200 kilometrin paassa itse taifuunista, mutta se suuntasi kuitenkin ilmeisesti Vietnamin ja Kiinan rajamaille kohti sisamaata.

Taifuunin takia eivat ystavamme hostellilta olleet paasseet Halong Baylle, mutta paasisivat lahtemaan perjantai-aamuna, joten paatimme myos liittya seurueeseen. Halong Bay on UNESCOn suojelukohde, joka sisaltaa 1969 kalkkikivisaarta, uskomattomat maisemat ja valitettavasti myos paljon turisteja. Lahdimme pikkubusseilla matkaan, todella arsyttavien vietnamilaisoppaidemme kera ja saavuimme satamaan kolmen tunnin ajomatkan jalkeen. Hyppasimme erittain hienon ja luksuksen laivamme kyytiin ja istuimme syomaan lounasta. Poydassamme kanssamme lounasti aivan ihanat Jack ja Kirk, poikapari jenkeista. Kirk oli juuri valmistautunut kampaajaksi ja kosmetologiksi ja valistikin Liisaa miksi saippualla ei saa pesta hiuksia :) ("You are not supposed to do that darling, it doesn't give your hair the right nutritions, you are gonna end up with dredlocks anyway!") mainioita poikia!

Istuskelimme laivan avoimessa keulassa kuvia otellen ja pienia hyppivia kaloja ihmetellen. Saavuimme noin tunnin laivailun jalkeen Halong Bayn kuulemma kauneimmalle luolalle (tasta voi olla mita mielta tahansa). Luola oli todella iso tippukivineen ja kummallisine muodostumineen, mutta myos ehka hieman liian varustettu turistitarkoituksiin. Astuessamme ulos luolasta, melko korkealla kallion ylaosissa, avautuivat eteemme aivan uskomattomat maisemat!!Halong bay on turismistaan huolimatta hyvin hyvin kaunis.

Luolan jalkeen hyppasimme kajakkeihin ja lahdimme melomaan kohti pienta laguunia. Aurinko porotti taivaalta ja melominen otti kasivoimiin, mutta oli kylla mahtavaa. Menimme pienen tunnelin lapi ja saavuimme laguunille, joka oli kovin hieno, sirkat sirittivat, linnut lauloivat ja kasvillisuus oli aivan uskomatonta. Takaisin tullessamme naimme pienia kotkia (ehka kotkia, ehka haukkoja), jotka nappasivat kaloja merenpinnasta. Nousimme takaisin laivaan ja ajoimme hetken ankkuroidaksemme laivan keskelle saarten ymparoimaa aluetta. Oli aika menna uimaan! Koko ryhmamme (noin 20 henkea) oli innoissaan kuin pikkulapset, hyppimassa laivan ylimmilta kansilta alas ja parskimassa suolaisessa meressa. Taman jalkeen maistui ruoka. Ja juoma. Ilta meni karaokea laulellen ja lopulta tahtia kannelta tutkiskellen.

Aamulla joukkomme hajaantui ja ne joilla oli 3 paivan reissu, lahtivat Cat Ba-saarelle, meidan muiden jaadessa laivaan ja lahtiessa lounaan jalkeen kohti Hanoita. Hieman kylla sapetti ettemme ottaneet pitempaa matkaa, mutta se oli melko kallis ja myohemmin kuulimme, etta ei siella sitten edes niin ihanaa ollut (tosin johtui kuulemma siita, etta me suomalaiset emme olleet mukana :D jes, meista pidetaan!)

Sovimme tapaavamme laivalla olleiden kanssa illalla Jazz-klubilla, jossa sitten joimme parit drinkit ja suuntasimme kohti Balcony-baaria. Jazz-klubi oli loistava, mutta livemusiikki tuli niin kovalla teholla, etta jutteleminen oli melko mahdotonta. Balcony bar osoittautui yhdeksi parhaista baareista, toissa siella oli yllattaen ihan huippu romanialainen nuori mies, jonka kanssa keskustelimme, yllattaen, romaniasta. Valitettavasti Hanoin baarit saisivat olla auki ilmeisesti vain kello yhteentoista illalla saakka (tata saantoa kierretaan kovasti) ja poliisi sitten kahdentoista pintaan tulikin sulkemaan baarin. Paatimme siirtya Dragonfly-nimiseen paikkaan, joka osoittautuikin helpommin sanotuksi, kuin tehdyksi. Eksyimme tietysti muista eika meilla ollut hajuakaan paikasta (ei kylla ollut paikallisillakaan), mutta kummallisten sattumien kautta tormasimme muihin tovereihin, eksyneita hekin, ja loysimme lopulta baarin yhteisvoimin.

Liisa tutustui venalaiseen Sergeihin, joka oli kylla niin perusvenalainen ettei muuta. Ilmeisesti ihan mukava kaveri. Iltamme paatimme kuitenkin melko lyhyeen, silla vasymys alkoi taas iskea paalle. Takaisin hostellille tullessamme tapasimme pari poikaa Manchesterista ja siitahan se riemu repesi. Kerroimme kayneemme siella ja erityisesti pitaneemme fifth avenue nimisesta baarista. Jack, toinen pojista oli niin iloinen kuullessaan kotikaupungistaan, etta antoi ison halin ja vannotti, etta tapaisimme huomenna ja juttelisimme lisaa.

Seuraava paiva meni taas hyvin tutuissa (ei jaksa tehda mitaan) merkeissa. Nukuimme, soimme aamupalaa, nukuimme lisaa ja kolmen pintaan paatimme terastaytya ja liittya sunday sessioniin kattobaarissa. Ilmaista kaljaa tynnyrista, mukava ilma ja mukavia ihmisia. Jack ja kolme muuta Manchesterilaista ilmestyivatkin paikalle ja osoittautuivat aivan loistaviksi kavereiksi. Heilla olisi melkein sama matka kuin meilla (Laos, Kambodza, Bangkok) ja paatimmekin yrittaa tormata jossain vaiheessa reissua. Katsotaan miten onnistuu. Jatkoimme iltaa Bia Hoi:ssa, jossa kalja on pahaa, mutta kaupungin halvinta ja lopulta paadyimme taas irkkupubiin. Liisa ja mina olimme kuitenkin niin vasyneita, etta kotiin oli pakko lahtea. Manchesterin pojat lahtivat seuraavana aamuna myos aikaisin kohti Halong Bayta, joten he tulivat samaa matkaa. Harmi vain, etta pojat tulevat takaisin keskiviikkona, jolloin olemme jo lahteneet kohti Laosia. Noh, ehkapa tormaamme viela.

Tanaan on maanantai ja aamupaiva meni taas unten mailla. On uskomatonta miten kamalasti tama lammin ilmasto vasyttaa. Saimme kuitenkin vietya Kambodzan viisumihakemukset konsulaattiin, joten ihan hukkaan ei ole paiva siis mennyt.

Kuvia en saa laitettua vielakaan, silla jostain syysta koneet eivat niita lataa. Harmin paikka, mutta naette ne myohemmin, jos vaikka Laosissa onnistuisi...Hanoi kuittailee nyt. Kirijoitelkaas!


Oi niin kaunis Hanoi


Matt ja meijan botski

Pirates of the (Halong Bay) Caribbean

Kalkkikivivuoria

Wuppiduu

Luola ja ihanainen Kirk kameroineen

Luolaaaaa

Luolan sairaat delfiiniroskikset :(

Halong Bay

Sunset

Aamunaama

Chengdun Pandat ja matka kohti Hanoita

Kun Emei Shan oli huiputettu, oli aika lahtea katsomaan niita kuuluisia Pandakarhuja. Herasimme aikaisin aamulla, silla silloin pandat ovat viela hereilla, syomassa ja siis mahdollisesti nahtavissa. Pandareservaatti oli keskustan tuntumassa ja menimme yhdessa hostelliporukan kanssa. Oppaamme oli todella raivostuttava kiinalainen mies, joka ei osannut oikein muuta sanoa, kuin etta "eteenpain, eteenpain, tanne". Kiirella juoksimme siis oppaamme perassa ympari panda-aitauksia. Ihan totta puhuen, aika oli turha nahtavyys :) ihan kivoja otuksia, mutta eipa siita juuri muuta sanottavaa ole. Kavelimme vapaa-ajallamme ympari joutsenlampea, joka sijaitsi reservaatin alueella ja nakemamme rantakaarme osoittautuikin pandoja suuremmaksi ihmetyksen aiheeksi :) Myos pandamuseon saalittavan huonosti taytetyt elaimet olivat hyvin hilpeita!

Seuraavana paivana (30.6.) oli aika sanoa hyvastit rakkaalle matkakumppanimmelle Samulille. Samuli lahtisi 2.7. kohti Lhasaa ja sielta Nepaliin, meidan matkamme jatkuessa kohti Kunmingia, josta eteenpain Vietnamiin. Surupuserossa kavelimme junaan. Oli outoa kun yhtakkia meita olikin vain kaksi, kolmen sijaan. Sampsu, oli ihanaa matkailla sun kanssas.

Junassa meita viihdytti vanha mummeli. Kavimme pitkia keskusteluja, han kiinaa puhuen, me suomeksi vastaten. Hauskaa oli. Yotamme tosin vaivasivat painajaiset, mutta muuten 18 tunnin junamatka sujui melko helposti.

Juna-asemalla meita vastassa oli aikaisemmin varaamamme the Hump-nimisen hostellin tyontekija, joka oli varustettu Inka-kyltilla :) Han oli hakemassa myos paria muuta matkustajaa, jotka lopulta osoittautuivat neljaksi ruotsalaiseksi pojaksi, ketka olimme nahneet hostellillamme Chendussa!!Hyvin mukavia kundeja olivatkin, ja hengailimme yhdessa taman ensimmaisen, ja viimeisen paivan Kunmingissa. Viktor, uskomattoman outo jatka sai meidat kikattamaan vatsamme kipeiksi, Pessimisti Peterin parjatessa lahes kaikkea aina pandoista Amerikkalaisiin. Tapasimme myos britin nimeltaan Chris, joka naytti aivan Natalie Portmanilta :) Se oli hyvin hammentavaa, mutta yhdennakoisyys oli uskomaton!

En voi sanoa, etta olisimme oikeasti nahneet kaupunkia ollenkaan, silla kavelimme vain lahiravintolaan ja pitaydyimme muuten hostellilla. Mita nyt silta vilaukselta mita kaupunkia nain, voin sanoa, etta se oli hyvin samanoloinen kuin Chengdu. Oma yoni hostellilla meni taas huonosti, silla hyttyset vain taitavat rakastaa vertani. Kellaan muulla ei ollut puremaakaan, itsellani noin kolmisenkymmenta.

Edessa oli kymmenen tunnin bussimatka kohti Kiinan ja Vietnamin rajakaupunkia Hekouta. Matka meni melko nopeasti uskomattomien vuoristomaisemien ja pelottavien jyrkanneteiden siivittamana, mutta olo oli kylla vasynyt paastessamme perille Hekouhun illalla. Meilla ei ollut havaintoakaan kaupungista, ei sen koosta eika laadusta, saatikka etta meilla olisi ollut karttaa taikka yosijaa. Astuessamme ulos bussista, oli siina kuitenkin heti ystavallinen ENGLANTIAPUHUVA kiinalainen nuori mies, joka opasti meidat guesthouselle, lupasi hankkia meille junaliput Hanoihin, seka vaihtaa Kiinan yuanimme Vietnamin dongeihin.

Kaupunki oli todella suloinen, pieni ja viihtyisa, moninen putiikkeineen ja pienine katuineen. Kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa nuudelikeittoa, jonka kylla tilasimme kasvisversiona ja saimme toki epamaaraisine lihakimpaleineen. Itse en lihaan koskenut, mutta valitettavasti Liisa nain teki ja seuraava aamu menikin Liisalla kumarrellessa posliinijumalaa. Aamu oli viela kaikinpuolin hektinen, silla meidan piti kiirehtia rajalle, paasta sielta lapi Vietnamiin ja ehtia kello kymmenen junaan. Ensin kavelimme hostellilta Kiinan raja-asemalle, josta paasimme helposti lapi noin viidessa minuutissa. Kavelimme siltaa pitkin joen yli Vietnamin raja-asemalle, jossa tayttelimme lappusia ja hieman mietteliaana pohdiskelimme, etta paasemmeko maahan ollenkaan, silla viisumeja emme olleet hankkineet. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut, eika yhtaan kysymyksia visiittimme pituudesta kysytty, passista vain loytyi leima, jossa sanottiin, etta meilla on 15 paivaa aikaa Vietnamissa. Loistavaa!

Otimme moottoripyorataksit juna-asemalle: melko hurjaa, rinkat selassa ja hieman epavakaa ote kuskista, mutta turvallisesti paasimme perille. Kavimme juna-aseman kahvilassa nauttimassa limonaadia ja ostamassa parit sampylat vain huomataksemme, etta meita viilattiin linssiin hinnoissa aivan torkeasti! Mutinoitta maksoimme, kiroten syvasti huijaavia vietnamilaisia. No eipa silla, etta kiinalaissa olisi ollut enempaa kehumista: tama mukava nuori mies, joka meita kovasti rajalla auttoi, vaihtoi rahamme aivan naurettavan huonolla valuuttakurssilla. Typerina turisteina emme olleet tietenkaan selvilla kurssista ja aidinkin tiedot tulivat hieman liian myohaan perille. Menetetty mika menetetty, mutta oi etta sapetti. Opimme virheistamme, ei naita enaa.

Junassa hermoni vietnamilaisiin olivat taas kovasti koetuksella. Paikkamme (puiset, hyvin puuduttavat penkit) olivat vietnamilaisperheen, joilla kaksi pienta tyttoa, vieressa. Nama tyttelit oksensivat vuorotellen koko junamatkan ajan. Pienempi onnistui viela tekemaan sen niin, etta oksennusta oli lopulta penkeilla, lattialla ja jaloillani. Voi sita ihanuutta. Uskomattominta oli, etta aina oksentamisen jalkeen joku toi tytoille joko syotavaa tai juotavaa, joka oksennettiin sitten uudestaan myohemmin taas ulos.

Oli tuskallisen kuuma ja vietnamilaiset nuoret miehet olivat hieman liian innostuneita vaaleista neitosista kuten me, mutta maisemat olivat kylla pelastus. Riisinviljelijoita hattuineen (tiedattehan, ne sellaiset kartiot, mita aina kiinalaisilla kuvataan paassaan olevan), pienia, metsan keskella olevia bambukylia ja jakkiharkia uimassa punaisissa, mutaisissa joissa. Pitkan ja uuvuttavan paivan jalkeen, kahdeksalta illalla, saavuimme nalkaisina, niin hyvin nalkaisina, Hanoihin! Vihdoin.

Kuvia myohemmin, eipa lataa tama kone niita tanne :(

Edit. Latasipas vihdoin, kiitos Laosin nettikaffelat!


Kaks kissaa


Samuli leikkii ruoalla, TUHMA SAMULI!


Panda


Omistettu rakkaalle pikkuveikalleni :D:D:D salettiin osaat arvostaa :D


Natalie Portman ja Pessimisti Peter


Kunming aikaisin aamulla


Vietnamin riisipellot

Maailman suurin buddhapatsas ja Emei vuoren huiputus

Herasimme maanantai-aamuna seitsemalta ja pistimme kamat kasaan. Seikkailuhan siita tuli kun yritimme bussilla etsia oikeaa linja-autoasemaa, ensin paattarille, sitten takaisin pain vain huomataksemme menneemme taas ohi. Kavelimme lopulta perille. Liput Leshaniin olivat 43 rmb (4,3e) ja matka kesti parisen tuntia. Giant Buddhan etsiminenkin meni sompailuksi, mutta eipa siina mitaan. Liput olivat naurettavan hintaiset: 12e ilman opiskelijakorttia, jota Samulilla ei ollut. Paatimme kuitenkin kikkailla hieman ja onneksemme lipunmyyja ei ollut ihan siita kirkkaimmasta paasta ja ajokortti kelpasi siis mainiosti opiskelijakortista.

Itse nahtavyys oli ihan kiva. Tai siis, etta olihan se iso ja niin edespain mutta...itse ymparisto oli kovin mukava, metsaa ja kauniita temppeleita. Kavimme ulkoportin vieressa olevassa ravintolassa syomassa, josta saimme viela hankittua suoran kyydin Emeille.

Koska koko paiva oli mennyt enemman tai vahemman eksyksissa, ei ollut epailystakaan etteiko se sellaisena myos jatkuisi. Emei on suuri vuori, jonne on, no ainakin 3 sisaanpaasya ja useampia reitteja ylos. Buddhalaisten pyha vuori sisaltaa runsaasti temppeleita, metsaa ja portaita. Korkein huippu on 3099 metrissa. Olimme valinneet reitin, joka kulki Wanningin temppelin kautta aina Elephant bathing poolille, josta ylos 3077 metriin Golden Summitille. Olimme ensimmaisen sisaankaynnin, Baoguon vieressa, ilman kunnon karttaa ja suurempaa havaintoakaan vuoren oikeasta koosta. Meidan piti paasta kauimmaiselle portille Wanningiin,joka omaamassamme kartassa vaikutti olevan melko lahella. Toisin kuitenkin oli ja noin 2 kilometrin kavelyn jalkeen meita neuvottiin hyppaamaan taksiin, silla matka tulisi olemaan noin kymmenen kertaa pidempi. Nain teimme, ja huh,olisimme kavellen olleet perilla ehka vasta keskella yota.

Olimme entrance gatella 19.00 ja kauhuksemme huomasimme lipunmyynnin olevan kiinni. Se kuitenkin avattiin vain ihan meita varten. Lahdimme talsimaan metsan lapi kohti Wanningin temppelia ja noin 1 1/2h kavelyn jalkeen se tulikin vastaan, onneksi, silla pimea laskeutui. Nukuimme lahella olevassa majatalossa, josta sai myos ruokaa ja kaljaa. Olipa paiva.

Vaan olipa toinenkin. Herasimme kello 6 ja lahdimme seitsemalta kavelemaan. Ilma oli viilea, mika oli ihanaa, silla siitakin huolimatta hiki virtasi ja naamaa punotti. Portaita, portaita ja portaita, temppeli ja portaita. Kipusimme ylospain ja ylospain yha jyrkempia ja tuskaisempia nousuja. Ymparisto oli mahtava: metsaa, elaimia ja vuoria. Pidimme useita pienia levahdystaukoja. Yhdella tallaisella, jyrkan nousun jalkeen, huomasimme yhtakkia kuinka pieni kiinalainen poika ja hanen isansa juoksivat vastakkaisesta suunnasta. "Monkeys, monkeys!!". Kikatimme katketaksemme, silla ajatus oli niin huvittava, mutta nauru muuttui nopeasti hysteeriseksi hengenhaukkomiseksi, kun iso apina kaveli taukopaikallemme. Lissu pomppasi pystyyn ja hanen makuupussinsa jai siihen. Apina pallotteli silla hetken kunnes jatti sen rauhaan. Nappasimme pussin mukaamme ja lahdimme kavelemaan eteenpain, jossa olikin sitten loput laumasta. Apinoista on monia varoituksia, silla ne ovat kovia napistelemaan tavaroita. Eras emoapina, vauva sylissaan, naytti yhtakkia hampaansa ja tarrasi olkalaukkuuni. Repaisin laukun pois ja jatkoimme vilkkaasti matkaa.

Nousua, nousua, nousua. Klo 17.00 aloimme olla jo aivan poikki, mutta viela oli jatkettava Elephant Bathing poolille saakka, jotta nakisimme auringonnousun seuraavana paivana. Paasimme vihdoin perille kellon nayttaessa 18.00 eli olimme kiivenneet kokonaiset 11 tuntia. Nalkaisina, viluisina ja taysin vasahtaneina menetimme hermomme liian innokkaaseen huoneen tarjoajaan. Ennen kuin saimme ruokaa emme suostuneet tekemaan minkaan nakoisia paatoksia. Lopulta saimme hyvan huoneen 15 eurolla ja vatsammekin tayteen.

Aamulla neljalta heratys, lahto kohti Jieyin Hallia, josta ottaisimme ensimmaisen cable carin ylos Golden Summitille. Metsa oli pilkkopimea, ainut valo tuli Samulin videokamerasta, vaikka onneksi lyhdyt syttyivat ymparillamme pian kellon lyodessa viisi. Ostimme liput hissiin ja ylos ehtiminen auringonnousuksi muodostuikin varsinaiseksi taisteluksi. Tuli aivan Stockmannin hullut paivat mieleen. Paasimme kuitenkin ensimmaisten joukossa hissiin ja kavelimme ylos Golden Summitille viimeisilla voimillamme. Aurinko alkoi juuri nousta, hitaasti, mutta varmasti, kuten mekin ylos Emei Shania. Koko horisontti oli valaistunut ja alla olevat vuoren huiput olivat vellovan pilvimeren peitossa, vain osa nakyin hamarina silhuetteina. Yhtakkia kirkas punainen pallo nousi pilvien keskelta saaden suurimman osan katsojista hurraamaan. Naureskellen katsoimme auringon ilmestymista taivaalle. Mahtavaa!Edellisen paivan karsimykset oli kuitattu ja olo oli voittamaton.

Alaspaasy muodostuikin hieman hankalaksi, koska jostain syysta bussit eivat suostuneet ottamaan meita kyytiin. Portaita, portaita ja pohkeet todella tunsivat ne. Otimme bussin alas Elephant Bathing poolilta ja vasyneina nukahdimme. Myos matka Chengduun meni unten mailla. Dave's Oasis oli ensimmainen kohteemme, jossa juhlistimme urakkaamme hyvalla ruoalla ja useilla juomilla.

Myohemmin lisaa muun muassa pandoista, jee! Ai niin, Johkulle hyvat syntymapaiva, Onneksi olkoon!Taalla kiinassa on kato sellanen tapa, etta onnitellaan vasta niinku viikon paasta ;) Kuvia ja kuvateksteja laittelen, kohta nahdaan onnistuuko.

edit. oho, olinpa mokaillut. noh toivottavasti noi kuvatekstit nakyy teille normisti, taalla ei. Juup osa tekstista oli tullut kahdesti...argh. Kummallisia kommentteja, kiitos :)

Lisbe ja nakyma Leshanin ylle


Giant Buddhan puistossa


Itse Buddha


Mt. Emei


Valmiita kiipeamaan.


Portaita


Karttaa tutkimassa


Nasty Monkeys


Taysin pilvessa


Kipuamista


Mitka maisemat


Vuoren valista


Valikevennys: Chinglish


Aurinko nousee


Alla pelkkaa pilvimerta


Sieltahan se sitten nousi


Onnellinen huiputtaja


Hyppykuva vol. 3


Taustalla lumihuippuiset vuoret

Chengdu

Peking oli siis koettu ja nahty ja matkamme otti uuden suunnan kohti lounaista Kiinaa Chengduun. Pekingin west railwaystation oli melkonen pytinki turvatarkastuksineen ja suurine ihmismassoineen. Oli mukava paasta eteenpain, kohti uutta taas. Monet pitavat tahtiamme huimana, mutta mina ja onneksi myos Lissu ja Samuli, olemme valmiita aina lahtemaan uudestaan.Ehkapa ensimmaisen viikon junailusta jai liikkuminen veriin.

No joo, pidan junassa matkustamisesta, mutta ensimmainen puolituntinen taynna kiinalaisia olevassa platskartnyi tyyppisessa vaunussa, jossa soivat kiinalaiset "unohdetut ikivihreat" tauotta toivat mojovat itkuiset naurut. Tassa siis taman vuoden juhannus. jeah. Avasimme lampimat kaljamme ja alistuimme kohtaloomme. Viela lisabonuksena, viereisessa sangyssani asui vaihteeksi vanha, oriseva, itsekseen jutusteleva, vaivainen pappa. Talla kertaa tosin kiinalainen. Musiikki taysille,jotta saisi unen silmaan,mutta ohina jatkui taukoamatta koko yon. Herasin kolmelta ja kirosin papparaisen alimpaan helvettiin. Vessassa kaynnin jalkeen kirosin kaikki kiinalaiset alimpaan helvettiin: vessat olivat aivan taynna ulostetta ja erinaisia miehisia eritteita, joista ei sen enempaa. Loppuyo meni kirjaa lukien vaunujen valisessa valaistussa kohdassa.

Seuraavana paivana saimme kuitenkin iloisia uutisia: olisimmekin perilla jo seitsemalta, junamatkan kestaen 27h 32h sijaan. Saimme myos kiinalaisen ystavan, YingYing Wun (tms?), joka opetti muun muassa oikean asennon pitaa syomapuikkoja.

Saavuimme Chengduun ja olo oli ihana. Kaunis kaupunki avautui edessamme ja ennen kaikkea, naimme ensimmaista kertaa Kiinan sinisen taivaan!!Loysimme Mix hostellin heti ensimmaisten joen varrella nautittujen neuvoa-antavien jalkeen, mutta epaonneksemme (tai niin me luulimme) ei hostellissa ollut tilaa. Ystavalliset tyontekijat ohjasivat meidat kuitenkin viereiseen oikeaan HOTELLIIN!!160 rmb(16e)/yo/huone eli abouttiarallaa saman hintainen kuin hostellimme pekingissa. Tv, kiiltavaa tummaa puuta, design WC, jossa marmoria ja ilmaisia pikkupakkauksia shampoota ja saippuaa. Tuntui jotenkin rikolliselta tulla rinkkojen kanssa, likaisena niinkin puhtaseen ja kauniiseen huoneeseen.

Kavimme joen varrella olevassa ravintolassa , jossa esilla oli kaikkea siankarsista tunnistamatta jaaneisiin kasvissekoituksiin. Tuntuu, etta olemme myos aina (ja siis varmasti olemmekin) yleinen naurun ja kummastuksen kohde. Nelja kertaa ovat paikalliset pyytaneet meita kuviimme kanssaan ja aina kikatuksen saestamana. Kielimuuri on myos hyvin ilmeinen, mita ikina kysytkin, voit kysya saman suoraan suomeksi koska kiinalaiset eivat ymmarra kuitenkaan. Kiinalaiset myos kovasti kuvittelevat, etta toistamalla sanaa tarpeeksi kauan, ymmartaisimme sen.

Seuraavana paivana paasimme itse hostelliin, joka on todella idyllinen ja mukava ulkopatioineen ja sisapihoineen. Aloimme suunnitelemaan tulevan paivan Emei vuoren huiputusta, seka maailman suurimman buddha patsaan tsekkaamista. Myohemmin vuokrasimme pyorat ja lahdimme ajelemaan Chengdun hieman kaoottiseen, mutta pyorailijaystavalliseen keskustaan. Etsimme kasiimme Dave's Oasis nimisen pubiravintolan, joka osoittautui loistavaksi lankkariruoka ja illanvietto paikaksi.

Huomenna lisaa Emein valloituksesta ja kuvia ja muuta toivottavasti. Taalla alkoi kaatosade, ihanaa!


Uusi kiinalainen ystavamme


Hotelli


Hostellin aula

Pekingin viimeiset palat

Sitten Kiinan hienon muurin ei ole tullut kirjoiteltua, mutta nyt oli aika silla huomenna lahdemme kohti Emei Shan vuorta,jossa vietamme noin parisen paivaa.

Pekingista siis: Tana ihanaisen vasyneena paivana muurin vaelluksen jalkeen hengailimme hostellilla ja joimme kaljaa tyytyvaisina. Itse olin kuitenkin kovin vasynyt ja olinkin jo paattanyt lahtea nukkumaan clubille menon sijaan. Toisin kuitenkin kavi, mika osoittautui suurimmaksi virheeksi koko matkan aikana. Meita lahti iso koori, niin ruotsalaisia, kuin ranskalaisia ja tietysti me suomalaiset. Perille paasy oli luultua vaikeampaa, silla taksikuskeilla ei ollut juuri hajuakaan minne halusimme menna. Loysimme sitten erinaisten mutkien kautta banana clubin, jonne olikin tarkoitus. Aivan maailman kamalin paikka mihin olen ikina itseni laittanut. Supernightclub esitanssijoineen, turvatarkastuksineen ja pauhaavine musiikkeineen. Jyske oli niin kova, etta olin varma saavani rytmihairioita (lopulta kuitenkin vain tappavan paansaryn). Paasin onnekseni nopeasti pois nukkumaan hostellin huomiin.

Keskiviikko oli Visan ja Juhon viimeinen paiva reissussa, joten shoppausta oli tehtava. Ensin kuitenkin yritimme vaihtaa viimeiset Mongolian tugrukit pois, joka osoittautui mahdottomaksi (Random bank: "ei, me emme vaihda, mutta Bank of China vaihtaa" Bank of China: "ei me emme vaihda, ei ole vaihtokurssia, kukaan Kiinassa ei vaihda Mongolian rahaa"). Illalla lahdimme Silkkimarketille, joka muistutti kovasti Ulan Batorin black markettia (tosin ilman kivitysta). Tuhottomasti halpaa "aitoa" tavaraa, ihan mita vain. Ostinkin sitten maailman mageimmat aurinkolasit ja kuulokkeet mp3-soittimeen. Ah ja kavimme myos paikallisessa subway-ravintolassa. Ne ei osannu mitaan. Ei kylla tullut ikava toihinkaan tosin :)

Torstaina aamulla lahtivat Juho ja Visa kohti kotosuomea ja me pidimme totaalisen hengauspaivan tehden ei-mitaan ja valmistauduimme seuraavan paivan lahtoon kohti Chengdua. Se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

Piti kirjottaa lisaa, mutta on nukkumaan meno aika. Kuvia laitan laitan lisaa myos vanhoihin teksteihin ja kirjoittelen taas piakkoin, ehka :) Kiitokset kaikille kommentoineille!!Lisaa vaan lisaa kiitos :) on kiva kuuulla teista!!Ja Tome, it's all good :)


Iltaa istumassa


Kaljaa tytoille


Bonuskiinalainen ja Visa


Trumpetin soitto kielletty, eika autojakaan saa rajaytella.


Kotikatu

Kuvia

Lisailin kuvia ja sellaista, enjoy.

Katkerat jaahyvaiset ja kohti Pekingia

Lahdimme siis viime lauantaina 16.6 kohti Pekingia kello 8.05. Oli aika sanoa hyvastit niin Ulan Batorille kuin rakkaalle Chrisillekin. Chris oli todella suuri osa koko reissua ja teki Mongoliasta niin hienon kuin se vain onkin. Teki kipeaa lahtea, mutta ehkapa uudet seikkailut parantavat haavat. Itkuisin silmin ajoimme kohti juna-asemaa ja varustauduimme lahtoon. Tamapa ei tietenkaan alkanut kovin vahvasti Liisan joutuessa eri hyttiin. Samulin ja mun hytissa asui ehka jarkyttavin ihminen keta olen koskaan joutunut tapaamaan: vanha jenkkipappa, jonka asenne kaikkeen oli aivan uskomaton. Pyysimme kauniisti, jos hanen olisi mahdollista vaihtaa paikkaa Lissun kanssa ja vastaus oli enemman kuin tympea. Puhina ja ohina ja yksinpuhelut jatkuivat koko 30 tuntisen matkan, eika hetkenkaan rauhaa hytissa saanut. Tapasimme onneksi kaksi mukavaa suomalaista kundia: Juhon ja Visan, joilla maaranpaana oli myos Peking. Hostellisuunnitelma oli myos sama ja yhdessa etsimmekin sunnuntai aamuna tieta kohti Leo Hostellia. Parit etappikaljat (suuntaa-antavat) ja perille paasimmekin odotettua helpommin. Ilma oli kuuma ja raskas. Pekingissa on vaikea hengittaa kaikista pakokaasuista ja muusta saasteesta johtuen, mika vie viehatysta myos kaupungin kauneudesta: eteenpain ei nae edes kahta kilometria.

Leo hostel onkin sitten piristys, silla tyontekijat ovat mukavia, paikka kaunis ja vieressa elavainen kauppakatu pienine kojuineen. (yo/dormi/5e). Lahdimme kaikki viisi illalla kavelylle ja etsimaan ruokapaikkaa. Loysimme yhden mukavanoloisen ravintolan, jossa toki ei tietenkaan ollut englanninkielista menua, mutta kuvien avulla onnistui tilaaminenkin. Harmi vain, etta oma loppuyoni meni vatsanvaanteiden parissa hostellin aulassa istuen ja kiroillen, kun en kehdannut kamppakavereita herattaa. No olihan sen joskus tultava tamankin ja ihmeekseni kesti nainkin kauan kuin pari viikkoa :) Seuraavana paivana olo oli jo parempi ja lahdimme kaymaan Forbidden cityssa. Hinta oli melko kova, kuutisen euroa ja itse olin ainakin melkein jattamassa koko visiittia, mutta olihan tuo niin kuuluisa kielletty kaupunki kuitenkin nahtava. Kavelimme sisaan ja heti ensimmainen rakennus oli rakennustelineiden peittama. Loistavaa. Kavelimme eteenpain tutkien nayttelyita ja muita, mutta henkilokohtaisesti en pitanyt turistien ruuhkauttamasta, saasteiden ja rakennustoiden peittamasta temppelirykelmasta.

Illalla ohjelma tosin parani kuin lahdimme katsomaan akrobaattiesitysta teatterille. Nuoret tytot ja pojat tekivat mita uskomattomampia temppuja ja show oli todella onnistunut!!Mieli piristyi ja lahdimme tutkiskelemaan kaupunkia lisaa. Pikkukojut, haisevat kapeat muurien ymparoimat kujat ja innokkaasti palyilevat ihmiset toivat tunnelmaa jostain uudesta ja eksoottisesta mita ei viela talla reissulla oltukaan oikein koettu. Huonotkin puolet ja epamiellyttavat asiat tuovat sen lisamausteen paikalle, jota ehka ilma naita, ei edes kokisi elamykseksi.

Aamulla aikaisin oli lahto kohti Kiinan muuria. Ajoimme ruuhkaisia teita kolmisen tuntia tullen vuorten valiseen laaksoon, johon vei vain pienen pieni tie. Tama muurin patka, mita siis lahdimme tavoittelemaan oli hyvin vahan tunnettu emmeka nahneetkaan yhtaan muita turisteja kuin oman joukkomme. Tielta katsottuna naytti muuri olevan kovin korkealla, vuoren harjanteella ja pohdinkin hiljaa mielessani, etta mitenhan ihmeessa tuonne paasemme. Pieni polku kuitenkin vei tietamme ylospain ja kuumahan siina kiivetessa tuli. Noin puolen tunnin nousun jalkeen paasimme vihdoin muurin harjalle ja upeahan se oli. Patka jonka kuljimme, ei ollut restauroitu, minka ainakin itse koin hyvin mukavaksi. Jyrkkia nousuja ja laskuja, vartiotorneja ja vuoria oli edessa, vaikkakaan niita ei niinkaan kovin nakynyt: ilma oli vuorillakin niin saasteista (ja ehka osaksi sumuista), etta nakyvyys ei ollut kovinkaan huippu. Harmi sinansa, mutta kylla kokemus oli silti loistava. Parin tunnin vaelluksen jalkeen lahdimme polkua pitkin alas kylaan, jossa meille tarjottiin loistava ruoka. Nalka olikin kylla sen mukainen. Takaisin tulo matka meni uinaillessa :)

Kuvia laitan lisaa varmaankin Kiinan jalkeen, silla en saa blogia nakymaan Kiinassa olevien internet estojen takia :( kokeilen viela myohemmin, mutta nyt olen liian vasynyt. Myos pyydan anteeksi kamalan rumaa layouttia, sille olen myos tekemassa myohemmin jotain :) Yritamme saada perjantaiksi siis liput kohti Chengdua, mutta ehkapa kirjoittelen viela ennen sita!!Heippinen hei, Peking kuittaa.


Join suruuni


Forbidden city


Raitista ilmaa!


The Great Wall


Visa, Samuli, Juho ja Lisukka


Kiinan muurin valloittajat